Nothingness.

Ei mitään päivitettävää. Halusin vaan kertoa sen verran.

Ihan oikeasti, täällä ei ole tapahtunut mitään. Perjantaina oli nuorten ilta Rokkoolla, ja Chihiro tuli sinne kanssa. Oli oikein mukava ilta, tosin ei sielläkään mitään erikoista tapahtunut. Pääsin kuuntelemaan, kun Ayumi ja Chihiro fanitti Arashia. Riina ja Pekkis olis pitänyt olla siellä. Just saying.. Sain myös perjantaina ostettua vihdoinkin ICOCA kortin. Se on siis paikallinen "bussikortti", joka käy kaikissa junissa ja busseissa Kansain alueella. Meni hermot siihen, että aina pitää olla bussissa kaksi 100 yenin kolikkoa.

Tänään en tehnyt mitään. Siivosin ja pesin pyykkiä. Kävin kaupassa ja istuin koneella. Olen aika ylpeä itsestäni. Kello on 8.46 ja haluan mennä nukkumaan. Viimeinen tunti on mennyt jo taistellessa vielä vähän eteenpäin. Yhdeksän kun kello on, niin sitten voi mennä nukkumaan.

COOOOOOOOOLD

TÄÄLLÄ ON KYLMÄ!!!

Granted, not as cold as in Finland but still!!

Ihan jäätymispisteessä ulkona.. Pitäis varmaan alennusmyynneistä käydä ostamassa paksu talvitakki, alkaa toi nykynen oleen vähän turhan ohut.

Inhoon torstain englannin tunteja. Inhoon niitä sydämmestäni. Aivan älytöntä. En tykkää Bakesta, enkä tykkää niistä ryhmistä enkä niistä lapsista. Kaikki muut mitä mulla viikon aikana on, niin odotan innolla, eikä koskaan oo sellasta 'ei taas tätä' fiilistä. Mutta torstai. Ahistaa jo ajatuskin, vaikka just se loppuikin.

Jorma meni vielä lupaamaan, että voin jatkaa ens vuonna tavalliseen tapaan. F U tekis mieli sanoo siihen, mutta minkäs voit, kun vapaaehtonen oot. No choices there. Onneks tällanen torstai on vaan kaks kertaa kuussa, mutta.. Sekin on jo kaksi liikaa.

Plus vielä tänään huomasin, että meillä ei oo uunia!!!! Miten mä voin mitään leipoo tai tehä, jos ei meillä oo uunia o.o Meillä on voileipägrilli, yks sähköhella ja mikro. That's it. Sinne menikin haaveet leipomisesta. En koko aikaa kehtais olla käyttämässä Leankaan uunia. Blah.. Taitaa tänään olla taas yks näistä huonommista päivistä.

P.S.

Unohdin täysin. Niille joille lähetin paketit. Paketit ovat omituisen näköisiä. Porukoiden paketti on niin täyteen tungettu, että se varmaan räjähtää matkalla. Älkää siis ihmetelkö.

Paketissa ei myöskään ole minkäänlaista korttia tai kirjettä. Kyse ei ole siitä, että en haluaisi teitä muistaa sanoilla (ihan kuin ne tavarat ei riitäisi..) vaan täysin kyse laiskuudesta ja unohtuvaisuudesta.

Älkää pelästykö. Olette edelleen ajatuksissa, vaikka korttia ei paketeissa olekaan.

Ehkä selviätte tästä elossa. Jos ette..

You guys are a bunch of sissies. Sorry. Love you guys.

Ei, oikeesti. Unohdin kortin ja sen, että ehkä joku tervehdys olis jees. Mutta mese ja facebook ja skype ja ja ja.. toimii, joten ehkä se on anteeksiannettavaa(sana??)?

Yeehaw!

Tänään pistin sitten paketit postiin. Pitäis tulla about viikossa, että odotelkaas siellä Suomen päässä niitä sitten :) Oli hullun kallista puuhaa.. Ihan älytöntä. Mutta ehkä siitä selvitään melkein nollabudjetilla vuoden loppuun. Ehkä?

Suomikoulu oli helppoa hommaa tänään. Meillä oli pikkujoulut ja oli hauskaa, niin opettajilla kuin lapsillakin. Oli siellä tarjolla Fazerin sinistäkin ;) Mikäs minä siinä olen valittamaan.

Kylmä on tänne kanssa iskenyt. Kaulahuivi ja hanskat ovat kyllä niin tarpeen. Täll hetkellä ulkona 6°c. Not to my liking. Mutta sitten katson Suomen säätiedotusta, jossa lukee -12, ja johan alkaa hymyilyttämään eikä kylmyys tunnu enää yhtä pahalta.

Tänään ei oikeasti muuta tapahtunut. Kävin Ullan kanssa taas keskiviikkoiseen tapaamme Sannomiyassa syömässä myöhäistä lounasta ja olihan taas hyvää ruokaa.

Meikäläisellä on täällä ihailija. Pakko purkaa, vaikka olenkin monen kanssa tästä puhunut jo. Mutta kyseessä on KBFssä oleva 24-vuotias tyyppi, joka on lapsellinen ja omistaa oikein omalaatuisen japanilaisen huumorintajun. Eikä tajua vinkkejä, että kannattais alkaa perääntymään suhteellisen nopeasti. On meinaan viimeisen 24h aikana tullut 7 viestiä. Joihin en ole siis vastannut. Että kun vastausta ei kuulu, niin jätkä kirjottaa lisää. Joo, ei onnistu tämän tytön sydämmen valloitus tuolla tavalla. Ja tämä alkoi siis sunnuntaina, ja joka päivä tällaista. Lyhyet ja ehkä jopa törkeät viestit eivät ole vieneet vinkkiä perille. Ehkä se helpottuu. Toivottavasti. Paree olis.

Ihmissuhteet<3(= read the sarcasm)

Postia!

Jahas..

Aamulla oli tän vuoden viimenen tiistain englannin ryhmä. Ensi vuonna tavataankin sitten maanantaisin.

Englannin ryhmän jälkeen suuntasin taas HAT-Koben Blomeriin syömään. Tällä kertaa oli vuorossa chicken katsu. Mitäs se sitten suomeksi olisi. Uppopaistettua kanaa? Tai jotain vastaavaa.. Sitten sieltä ostamaan Suomeen menevää tavaraa. Ja kyllä sitä riittikin ihan mukavasti.

Shoppailun jälkeen suuntasin HIAan, jossa oli siis kielikoulun tasotesti. Oli suhteellisen helppo, jos ei mukaan lasketa vikaa sivua, joka menikin sitten ihan yli. Siellä oli luetunymmärtäminen tekstistä, jossa puhuttiin Japanin syntyvyysasteista. Birth rates? Ja siis kaikki kanjeilla ja ilman furiganoja. Voin sanoo, että meni pikkusen yli. Ja sitten muutama erittäin helppo asia oli kanssa sellainen, jota vain tuijotin. Oli järkevää, ei sen puoleen, mutta silti kesti kirjoittaa paperille mitään. Tunti meni siinä ja vihdoin lähdin sitten kotia kohti.

Kotona sitten pakkailin paketit kasaan ja hellurei. Tulee kalliiksi lähettää toi paketti Suomeen.. Momma, I need money! Siellä on nyt kaikki mitä perhe pyysi, että.. Joo. Plus toinen huomattavasti pienempikin paketti on lähdössä Suomeen ;)

Sellaisia. Loppuilta tässä tuleekin sitten varmaan vaan rentouduttua. Pitäisi varmaan mennä suhteellisen aikasin myös nukkumaan. Väsyttää ja haukotuttaa älyttömästi, vaikka kello on vasta kuusi. Huh huh.

Vapaapäivä!

Wow! Ensimmäinen vapaa päivä taas viikkoon. Huh huh. Alkaa tää tahti jo vähitellen tuntumaan, ja tätä kuitenkin jatkuu vielä Jouluun asti.. Argh! Että Joulun jälkeen nukun varmaan sen viikon putkeen. Kuulostaa itse asiassa aika hyvältä!

Tänään en tehnyt oikeastaan mitään. Ja päivähän on vasta puoli välissä, mutta suunnitelmissa ei ole yhtään mitään. Siivousta on tullut tehtyä koko päivä. Petivaatteiden tuuletusta, imurointia, pyykinpesua.. Että ei se vapaapäivä ihan täysin vapaa ole kuitenkaan.

PLUS! Pesin huoneeni ikkunat. Ei ollut kunnon rättejä, että ei niistä kauheen nätit tullu, mutta kura on poissa. Että ehkä joku kerta sitten ottaa esim Coonanista (paikallinen Biltema tai vastaava.. isompi ja laajempi vaan :D) jotain tavaraa, että kunnolla saa noi ikkunat pestyä.

Kanjeja on jonkin verran tullut kanssa opiskeltua ja oikein kivaa on ollut. Hyvä fiilis, kun on saanut jotain jopa aikaseksi eikä vain istunut tekemättä mitään.

Huomenna onkin sitten kahdelta kielikoulun tasotesti. Jännittää kauheasti, vaikka se onkin vain tasotesti. Testeissä meikäläinen menee yleensä niin lukkoon, että kattoo onko musta edes helpoimpaan ryhmään testin perusteella.. Ääk! Joo, ehkä se nyt ei niin kauheeta ole.. Kattellaan. Huomenna siitä lisää.

Hirveä koirakuume on täällä vaivannut, mutta nyt on viime päivät ollut kauheasti tekemistä, että ei ole oikein ollut aikaa miettiä asiaa edes. Hyvä niin!

More.

Ja siis sen verran vielä, että..

Luminariessa oli tänään tuhansia ihmisiä. Siellä on viime vuosina käyny 3,5-5,5 miljoonaa ihmistä, ja Luminarie on sen pari viikkoo, että tänäänkin meidän siellä ollessa siellä oli varmasti tuhansia, jollei kymmeniä tuhansiakin ihmisiä.

Jos ei tuolta tartu sikainfluenssaa niin ei mistään! Sitä mieltä mä ainakin oon. Että kattellaan ens viikon aikana, että mikä fiilis täällä..

12h.

Tänään oli harvinaisen täysi päivä.

Aamu alkoi herätyksellä ennen yhdeksää ja siitä sitten suhteellisen nopeasti valmiiksi ja kävellen junalle. Siellä Chillie (norjalainen tyttö) liittyi sattumalta seuraan ja matka jatkui Rokkoo Islandin kirkolle. Siellä oli sitten perus Jumalanpalvelus, jonka jälkeen suhteellisen nopeasti lähdin kotiin.

Koton kerkesin hetken hengähtää ja syödä Cup Noodlen, kun piti taas kerätä kamppeet ja lähteä Sannomiyaan. Chihiro oli kertonut, että Loftissa kannattaa käydä, kun muutamaa asiaa olen yrittänyt täältä etsiä. Suuntasin siis sinne ja hellurei! Porukkaa riitti kyllä ihan älyttömästi. Hyvä, että eteenpäin pääsi. Löysinkin sitten hetken etsimisen jälkeen etsimäni ja suuntasin kassalle, joka oli ihan toisella puolella kerrosta. Sinne pääseminen vaati taitoa ja kärsivällisyyttä. Kassajono sitten taas.. Voin sanoa, että jonossa oli valehtelematta ainakin 100 ihmistä, ja jono mutkittelikin aika lailla. Mutta kuten yleensäkin, Japanissa asiat toimivat oikein mukavasti , ja kassajono liikkui melkein koko ajan, kaikki kassat auki ja nopeat työntekijät töissä. Mahtavaa toimintaa! Että paree sen kalenterin olla sen arvonen, Pekkis!!

Sieltä sitten kävin ostamassa perus leipomossa patongin ja suuntasin KBFlle. Siellä sitten meni hetki päästä sisään, kun tuttuja alkaa tosiaan olemaan jo aika lailla. Tilaisuus oli oikein mukava, siellä oli lasten Joulujuhla tällä kertaa. Hienosti oli kaksikielisen siitä tehneet! Tilaisuuden jälkeen menikin taas aikaa, että sai ihmisiä moikattua ja uusiin ihmisiin tutustuttua. Aivan mahtava fiilis, kun kavereita ja tuttuja alkaa olemaan!!!

Tutustuin sitten yhden Yumikon kautta Takashiin. Siinä hetkinen juteltiin yhdessä ja kävi ilmi, että Taka oli menossa Luminarieta katsomaan. Puhuttiin siitä sitten jonkin aikaa ja sanoin vaan ohi mennen, että olin suunnitellut kanssa meneväni, mutta yksin on vähän tylsä mennä. Taka sitten nappasi meikäläisen mukaan ja suunnattiin sitten Motomachiin ensin Hanshinin asemalle odottamaan Takan kavereita. Hetki siinä esittäydyttiin, porukka oli filippiiniläisiä, yksi japanilainenkin oli kyllä! Siitä sitten suunnattiin Luminarieen vievän jonon päähän ja kyllä oli taas lössiä. Siellä sitten Motomachin kaduilla kierreltiin massan mukana ja vihdoin päästiin Luminarien kadulle. Ja olihan se nätti! Ei siitä pääse mihinkään. Harmittaa, kun ei kameraa ollut mukana, mutta Anna ja Taka ja Mamiko onneksi ottivat kuvia oikein mukavasti, niin saan heiltä sitten kuvia. :) Ilta oli kyllä aivan huippu. Oli niin kivaa ja tekemistä riitti ja ihmiset olivat mukavia ja ja ja.

Vaikka oli tosiaan erittäin kiireinen ja täysi päivä, niin oli ehkä yksi parhaista tähän mennessä ja on niin ihana fiilis. Kutsuivat kaikki kyläänkin, kun ovat OIClta. OIC on siis Osaka International Church. Mielelläni joku kerta menen siellä kyläilemään, kun Takakin uskaltautui KBFssä käymään.

Mutta nyt taas on niin ihanan positiiviset fiilikset täällä olosta, että ei tosikaan! :) Ihania ihmisiä täällä.

PIZZA!

Miten voikin ihminen kaivata jotain ruokaa maassa, jossa kaikki ruoat on ihan älyttömän hyviä?

Tällä kertaa rukoukset kuultiin :D ja sain kaipaamaani ruokaa.

Pizzaa oli meinaan aika kova ikävä ja ihan aloin miettimään, että pitää Sannomiyaan mennä jonnekin pizzaa syömään. Naapurin Lea kuitenkin osasi selkeästi lukea ajatuksia ja teki tänään pizzaa. Ja voi että maistu! Nyt on saatu sekin alta pois, joten voi taas keskittyä japanilaisiin ruokiin. :)

Eilinen joulujuhla oli suhteellisen iso tapahtuma, noin 700 ihmistä tuli sitä katsomaan. Oli oikein mukava, ehkä ei ihan mun tyyppinen, mutta katsottava. Tosin sitä en ole oikein koskaan tajunnut, että miksi puheet on pakko olla niin pitkiä? Siis aina! Esim Jumalanpalveluksen saarnat on jotain 20min.. Ei sellasta jaksa kuunnella! Tai ainakaan itse en jaksa.. Eilen ihan sama tilanne. Varmaan puol tuntia puhui kutsuvieras siellä ja hellurei.. Puolet meni ohi ihan sen takia, kun ei jaksanut keskittyä OLLENKAAN. Ja jos se olisi ollut joku erilainen tapahtuma, niin toki, puhu ihmeessä, mutta tuolla oli lapsia ja se oli perhetapahtuma! Kiva noin pitkään puhua anyway.. Noh, not my problem.

Tänään Sannomiyaan ja ehkä Luminarie katsomaan. Saa nähdä :)

Long Time, No See.

Wow, melkein kuukausi menny viime päivityksestä! Oon aika ylpeä saavutuksesta.

Kuten arvata saattaa, kuukaudessa on kerennyt tapahtumaan aivan älyttömästi, mutta silti ei mitään erikoisempaa.

Kävin marraskuun viimeisenä viikonloppun Sumotossa, jossa siis viimeksi Japanissa ollessa asuskelin. Olin hauska käppäillä siellä ja nähdä kaikkia tuttuja paikkoja ja kuinka asiat eivät olleet oikeastaan ollenkaan muuttuneet. Oli kauhean ristiriitainen fiilis, kun oli periaatteessa "kotona", mutta siellä asui ihan väärät ihmiset ja autokin oli parkkipaikalla väärä. Mutta kiva viikonloppu kaikin puolin, näin paljon tuttuja ja tekemistä riitti kyllä vaikka muille jakaa.

Sieltä sitten lähtiessä sain perhetutulta kyydin takaisin Kobeen. Naureskelin siinä, että siinä on mulle vara-isä tälle Japanin jaksolle. Huolehti oikein urakalla sikainfluenssan takia, kyseli onko riittänyt rahat ja vei kauppaan ruokaostoksille ja vielä syömäänkin sen jälkeen. Ihana tietää, että on ihmisiä jotka välittää täällä.

Muuten ei mitään erikoista olekaan sitten tapahtunut. Uusiin ihmisiin olen paljon tutustunut ja saatan jopa uskaltaa sanoa, että kavereitakin täällä on tullut hankittua. Että ei paha saldo ollenkaan.

Englannin opettamisesta olen nauttinut suunnattomasti. Ja siis nimenomaan aikuisten opettamisesta. Hirveästi on asiaa, jota haluaisi opettaa ja aikaa erittäin rajallisesti ja voin sanoa, että melkeinpä aina sitä menee vähän yliaikaa, vaikka kuinka yrittää rajata asioita, joita opettaa.

Monelle olenkin puhunut fiiliksistä, kun on takaisin Japanissa. Ihana olla täällä, mutta silti omalla tavallaan kauhean vaikeaa. Pienenä ei asioihin niinkään kiinnittänyt huomiota, mutta nyt alkaa huomaamaan, kuinka erilainen sitä täällä onkaan, eikä voi koskaan japanilaiseksi tulla, ja kaikki se vain ja ainoastaan sen takia, että on eri näkönen. Suomessa ei sitten taas asiat ole mukavasti, koska ei sydän ole ollenkaan suomalainen. Itsenäisyyspäivä tuli ja meni, ja olisin sen unohtanut täysin, ellen olisi kuullut suomikoulussa, että se on tulossa. Tuntuu, että kotia ei oikein ole missään. Ehkä sitä kuitenkin senkin joskus löytää. Jenkkeihin kaipaan aivan älyttömästi, ja harkitsen keväällä siellä käymistä. Tosin vaihtoehtoina on monta paikkaa, joten saa nähdä..

Muuten täällä alkaa olemaan kiirettä, kun Joulu lähestyy pikavauhtia. Kirkossa on aina kiireisintä tähän aikaan vuodesta ja näin vapaaehtoisenakin on jo hirveästi lisä hommaa. Kyllä sitten kaiken tämän jälkeen, kun pääsee hetken hengähdykselle, niin tulee tuntumaan hyvältä.

Ikävä on perhettä ja ystäviä, mutta ei täällä ollenkaan paha ole olla. Jos vain saisi rakkaat tänne, niin sitten olisi asiat huomattavasti paremmin.

Huomenna on suunnitelmissa Chihiron kanssa mennä Sannomiyaan vähän shoppailemaan ja KBFn nuorten iltaan pikkujouluihin. Sen jälkeen varmaankin mennään Kobe Luminarieen. Googlettakaa ihmeessä, jollette tiedä mikä se on. Toivottavasti on näkemisen arvoinen. :)

Tänään on suuri Joulujuhla, jonne ollaan sitten isolla porukalla menossa. Saa nähdä millainen se sitten on. Torstaina piti mennä käymään vankilassa jollain porukalla, mutta se ei oikein onnistunut, joten mentiin sitten jakelemaan lehtisiä HAT-Koben kerrostalojen postilaatikoihin. Yay.. Not.

Nyt ei tule muuta mieleen, mutta jos tulee, niin kirjottelen taas. Toivottavasti ei taas mene kuukautta..

Ai niin! Sen verran vielä, että 15. päivä on kielikoulun tasotesti. Toivotaan, että ryhmiin vielä mahtuu mukaan, olisi mahtavaa päästä opiskelemaan. :) Vaikkakin vain muutamaksi illaksi viikossa, mutta silti.. :)