Ei mitään päivitettävää. Halusin vaan kertoa sen verran.
Ihan oikeasti, täällä ei ole tapahtunut mitään. Perjantaina oli nuorten ilta Rokkoolla, ja Chihiro tuli sinne kanssa. Oli oikein mukava ilta, tosin ei sielläkään mitään erikoista tapahtunut. Pääsin kuuntelemaan, kun Ayumi ja Chihiro fanitti Arashia. Riina ja Pekkis olis pitänyt olla siellä. Just saying.. Sain myös perjantaina ostettua vihdoinkin ICOCA kortin. Se on siis paikallinen "bussikortti", joka käy kaikissa junissa ja busseissa Kansain alueella. Meni hermot siihen, että aina pitää olla bussissa kaksi 100 yenin kolikkoa.
Tänään en tehnyt mitään. Siivosin ja pesin pyykkiä. Kävin kaupassa ja istuin koneella. Olen aika ylpeä itsestäni. Kello on 8.46 ja haluan mennä nukkumaan. Viimeinen tunti on mennyt jo taistellessa vielä vähän eteenpäin. Yhdeksän kun kello on, niin sitten voi mennä nukkumaan.
lauantai 19. joulukuuta 2009
torstai 17. joulukuuta 2009
COOOOOOOOOLD
TÄÄLLÄ ON KYLMÄ!!!
Granted, not as cold as in Finland but still!!
Ihan jäätymispisteessä ulkona.. Pitäis varmaan alennusmyynneistä käydä ostamassa paksu talvitakki, alkaa toi nykynen oleen vähän turhan ohut.
Inhoon torstain englannin tunteja. Inhoon niitä sydämmestäni. Aivan älytöntä. En tykkää Bakesta, enkä tykkää niistä ryhmistä enkä niistä lapsista. Kaikki muut mitä mulla viikon aikana on, niin odotan innolla, eikä koskaan oo sellasta 'ei taas tätä' fiilistä. Mutta torstai. Ahistaa jo ajatuskin, vaikka just se loppuikin.
Jorma meni vielä lupaamaan, että voin jatkaa ens vuonna tavalliseen tapaan. F U tekis mieli sanoo siihen, mutta minkäs voit, kun vapaaehtonen oot. No choices there. Onneks tällanen torstai on vaan kaks kertaa kuussa, mutta.. Sekin on jo kaksi liikaa.
Plus vielä tänään huomasin, että meillä ei oo uunia!!!! Miten mä voin mitään leipoo tai tehä, jos ei meillä oo uunia o.o Meillä on voileipägrilli, yks sähköhella ja mikro. That's it. Sinne menikin haaveet leipomisesta. En koko aikaa kehtais olla käyttämässä Leankaan uunia. Blah.. Taitaa tänään olla taas yks näistä huonommista päivistä.
Granted, not as cold as in Finland but still!!
Ihan jäätymispisteessä ulkona.. Pitäis varmaan alennusmyynneistä käydä ostamassa paksu talvitakki, alkaa toi nykynen oleen vähän turhan ohut.
Inhoon torstain englannin tunteja. Inhoon niitä sydämmestäni. Aivan älytöntä. En tykkää Bakesta, enkä tykkää niistä ryhmistä enkä niistä lapsista. Kaikki muut mitä mulla viikon aikana on, niin odotan innolla, eikä koskaan oo sellasta 'ei taas tätä' fiilistä. Mutta torstai. Ahistaa jo ajatuskin, vaikka just se loppuikin.
Jorma meni vielä lupaamaan, että voin jatkaa ens vuonna tavalliseen tapaan. F U tekis mieli sanoo siihen, mutta minkäs voit, kun vapaaehtonen oot. No choices there. Onneks tällanen torstai on vaan kaks kertaa kuussa, mutta.. Sekin on jo kaksi liikaa.
Plus vielä tänään huomasin, että meillä ei oo uunia!!!! Miten mä voin mitään leipoo tai tehä, jos ei meillä oo uunia o.o Meillä on voileipägrilli, yks sähköhella ja mikro. That's it. Sinne menikin haaveet leipomisesta. En koko aikaa kehtais olla käyttämässä Leankaan uunia. Blah.. Taitaa tänään olla taas yks näistä huonommista päivistä.
keskiviikko 16. joulukuuta 2009
P.S.
Unohdin täysin. Niille joille lähetin paketit. Paketit ovat omituisen näköisiä. Porukoiden paketti on niin täyteen tungettu, että se varmaan räjähtää matkalla. Älkää siis ihmetelkö.
Paketissa ei myöskään ole minkäänlaista korttia tai kirjettä. Kyse ei ole siitä, että en haluaisi teitä muistaa sanoilla (ihan kuin ne tavarat ei riitäisi..) vaan täysin kyse laiskuudesta ja unohtuvaisuudesta.
Älkää pelästykö. Olette edelleen ajatuksissa, vaikka korttia ei paketeissa olekaan.
Ehkä selviätte tästä elossa. Jos ette..
You guys are a bunch of sissies. Sorry. Love you guys.
Ei, oikeesti. Unohdin kortin ja sen, että ehkä joku tervehdys olis jees. Mutta mese ja facebook ja skype ja ja ja.. toimii, joten ehkä se on anteeksiannettavaa(sana??)?
Paketissa ei myöskään ole minkäänlaista korttia tai kirjettä. Kyse ei ole siitä, että en haluaisi teitä muistaa sanoilla (ihan kuin ne tavarat ei riitäisi..) vaan täysin kyse laiskuudesta ja unohtuvaisuudesta.
Älkää pelästykö. Olette edelleen ajatuksissa, vaikka korttia ei paketeissa olekaan.
Ehkä selviätte tästä elossa. Jos ette..
You guys are a bunch of sissies. Sorry. Love you guys.
Ei, oikeesti. Unohdin kortin ja sen, että ehkä joku tervehdys olis jees. Mutta mese ja facebook ja skype ja ja ja.. toimii, joten ehkä se on anteeksiannettavaa(sana??)?
Yeehaw!
Tänään pistin sitten paketit postiin. Pitäis tulla about viikossa, että odotelkaas siellä Suomen päässä niitä sitten :) Oli hullun kallista puuhaa.. Ihan älytöntä. Mutta ehkä siitä selvitään melkein nollabudjetilla vuoden loppuun. Ehkä?
Suomikoulu oli helppoa hommaa tänään. Meillä oli pikkujoulut ja oli hauskaa, niin opettajilla kuin lapsillakin. Oli siellä tarjolla Fazerin sinistäkin ;) Mikäs minä siinä olen valittamaan.
Kylmä on tänne kanssa iskenyt. Kaulahuivi ja hanskat ovat kyllä niin tarpeen. Täll hetkellä ulkona 6°c. Not to my liking. Mutta sitten katson Suomen säätiedotusta, jossa lukee -12, ja johan alkaa hymyilyttämään eikä kylmyys tunnu enää yhtä pahalta.
Tänään ei oikeasti muuta tapahtunut. Kävin Ullan kanssa taas keskiviikkoiseen tapaamme Sannomiyassa syömässä myöhäistä lounasta ja olihan taas hyvää ruokaa.
Meikäläisellä on täällä ihailija. Pakko purkaa, vaikka olenkin monen kanssa tästä puhunut jo. Mutta kyseessä on KBFssä oleva 24-vuotias tyyppi, joka on lapsellinen ja omistaa oikein omalaatuisen japanilaisen huumorintajun. Eikä tajua vinkkejä, että kannattais alkaa perääntymään suhteellisen nopeasti. On meinaan viimeisen 24h aikana tullut 7 viestiä. Joihin en ole siis vastannut. Että kun vastausta ei kuulu, niin jätkä kirjottaa lisää. Joo, ei onnistu tämän tytön sydämmen valloitus tuolla tavalla. Ja tämä alkoi siis sunnuntaina, ja joka päivä tällaista. Lyhyet ja ehkä jopa törkeät viestit eivät ole vieneet vinkkiä perille. Ehkä se helpottuu. Toivottavasti. Paree olis.
Ihmissuhteet<3(= read the sarcasm)
Suomikoulu oli helppoa hommaa tänään. Meillä oli pikkujoulut ja oli hauskaa, niin opettajilla kuin lapsillakin. Oli siellä tarjolla Fazerin sinistäkin ;) Mikäs minä siinä olen valittamaan.
Kylmä on tänne kanssa iskenyt. Kaulahuivi ja hanskat ovat kyllä niin tarpeen. Täll hetkellä ulkona 6°c. Not to my liking. Mutta sitten katson Suomen säätiedotusta, jossa lukee -12, ja johan alkaa hymyilyttämään eikä kylmyys tunnu enää yhtä pahalta.
Tänään ei oikeasti muuta tapahtunut. Kävin Ullan kanssa taas keskiviikkoiseen tapaamme Sannomiyassa syömässä myöhäistä lounasta ja olihan taas hyvää ruokaa.
Meikäläisellä on täällä ihailija. Pakko purkaa, vaikka olenkin monen kanssa tästä puhunut jo. Mutta kyseessä on KBFssä oleva 24-vuotias tyyppi, joka on lapsellinen ja omistaa oikein omalaatuisen japanilaisen huumorintajun. Eikä tajua vinkkejä, että kannattais alkaa perääntymään suhteellisen nopeasti. On meinaan viimeisen 24h aikana tullut 7 viestiä. Joihin en ole siis vastannut. Että kun vastausta ei kuulu, niin jätkä kirjottaa lisää. Joo, ei onnistu tämän tytön sydämmen valloitus tuolla tavalla. Ja tämä alkoi siis sunnuntaina, ja joka päivä tällaista. Lyhyet ja ehkä jopa törkeät viestit eivät ole vieneet vinkkiä perille. Ehkä se helpottuu. Toivottavasti. Paree olis.
Ihmissuhteet<3(= read the sarcasm)
tiistai 15. joulukuuta 2009
Postia!
Jahas..
Aamulla oli tän vuoden viimenen tiistain englannin ryhmä. Ensi vuonna tavataankin sitten maanantaisin.
Englannin ryhmän jälkeen suuntasin taas HAT-Koben Blomeriin syömään. Tällä kertaa oli vuorossa chicken katsu. Mitäs se sitten suomeksi olisi. Uppopaistettua kanaa? Tai jotain vastaavaa.. Sitten sieltä ostamaan Suomeen menevää tavaraa. Ja kyllä sitä riittikin ihan mukavasti.
Shoppailun jälkeen suuntasin HIAan, jossa oli siis kielikoulun tasotesti. Oli suhteellisen helppo, jos ei mukaan lasketa vikaa sivua, joka menikin sitten ihan yli. Siellä oli luetunymmärtäminen tekstistä, jossa puhuttiin Japanin syntyvyysasteista. Birth rates? Ja siis kaikki kanjeilla ja ilman furiganoja. Voin sanoo, että meni pikkusen yli. Ja sitten muutama erittäin helppo asia oli kanssa sellainen, jota vain tuijotin. Oli järkevää, ei sen puoleen, mutta silti kesti kirjoittaa paperille mitään. Tunti meni siinä ja vihdoin lähdin sitten kotia kohti.
Kotona sitten pakkailin paketit kasaan ja hellurei. Tulee kalliiksi lähettää toi paketti Suomeen.. Momma, I need money! Siellä on nyt kaikki mitä perhe pyysi, että.. Joo. Plus toinen huomattavasti pienempikin paketti on lähdössä Suomeen ;)
Sellaisia. Loppuilta tässä tuleekin sitten varmaan vaan rentouduttua. Pitäisi varmaan mennä suhteellisen aikasin myös nukkumaan. Väsyttää ja haukotuttaa älyttömästi, vaikka kello on vasta kuusi. Huh huh.
Aamulla oli tän vuoden viimenen tiistain englannin ryhmä. Ensi vuonna tavataankin sitten maanantaisin.
Englannin ryhmän jälkeen suuntasin taas HAT-Koben Blomeriin syömään. Tällä kertaa oli vuorossa chicken katsu. Mitäs se sitten suomeksi olisi. Uppopaistettua kanaa? Tai jotain vastaavaa.. Sitten sieltä ostamaan Suomeen menevää tavaraa. Ja kyllä sitä riittikin ihan mukavasti.
Shoppailun jälkeen suuntasin HIAan, jossa oli siis kielikoulun tasotesti. Oli suhteellisen helppo, jos ei mukaan lasketa vikaa sivua, joka menikin sitten ihan yli. Siellä oli luetunymmärtäminen tekstistä, jossa puhuttiin Japanin syntyvyysasteista. Birth rates? Ja siis kaikki kanjeilla ja ilman furiganoja. Voin sanoo, että meni pikkusen yli. Ja sitten muutama erittäin helppo asia oli kanssa sellainen, jota vain tuijotin. Oli järkevää, ei sen puoleen, mutta silti kesti kirjoittaa paperille mitään. Tunti meni siinä ja vihdoin lähdin sitten kotia kohti.
Kotona sitten pakkailin paketit kasaan ja hellurei. Tulee kalliiksi lähettää toi paketti Suomeen.. Momma, I need money! Siellä on nyt kaikki mitä perhe pyysi, että.. Joo. Plus toinen huomattavasti pienempikin paketti on lähdössä Suomeen ;)
Sellaisia. Loppuilta tässä tuleekin sitten varmaan vaan rentouduttua. Pitäisi varmaan mennä suhteellisen aikasin myös nukkumaan. Väsyttää ja haukotuttaa älyttömästi, vaikka kello on vasta kuusi. Huh huh.
maanantai 14. joulukuuta 2009
Vapaapäivä!
Wow! Ensimmäinen vapaa päivä taas viikkoon. Huh huh. Alkaa tää tahti jo vähitellen tuntumaan, ja tätä kuitenkin jatkuu vielä Jouluun asti.. Argh! Että Joulun jälkeen nukun varmaan sen viikon putkeen. Kuulostaa itse asiassa aika hyvältä!
Tänään en tehnyt oikeastaan mitään. Ja päivähän on vasta puoli välissä, mutta suunnitelmissa ei ole yhtään mitään. Siivousta on tullut tehtyä koko päivä. Petivaatteiden tuuletusta, imurointia, pyykinpesua.. Että ei se vapaapäivä ihan täysin vapaa ole kuitenkaan.
PLUS! Pesin huoneeni ikkunat. Ei ollut kunnon rättejä, että ei niistä kauheen nätit tullu, mutta kura on poissa. Että ehkä joku kerta sitten ottaa esim Coonanista (paikallinen Biltema tai vastaava.. isompi ja laajempi vaan :D) jotain tavaraa, että kunnolla saa noi ikkunat pestyä.
Kanjeja on jonkin verran tullut kanssa opiskeltua ja oikein kivaa on ollut. Hyvä fiilis, kun on saanut jotain jopa aikaseksi eikä vain istunut tekemättä mitään.
Huomenna onkin sitten kahdelta kielikoulun tasotesti. Jännittää kauheasti, vaikka se onkin vain tasotesti. Testeissä meikäläinen menee yleensä niin lukkoon, että kattoo onko musta edes helpoimpaan ryhmään testin perusteella.. Ääk! Joo, ehkä se nyt ei niin kauheeta ole.. Kattellaan. Huomenna siitä lisää.
Hirveä koirakuume on täällä vaivannut, mutta nyt on viime päivät ollut kauheasti tekemistä, että ei ole oikein ollut aikaa miettiä asiaa edes. Hyvä niin!
Tänään en tehnyt oikeastaan mitään. Ja päivähän on vasta puoli välissä, mutta suunnitelmissa ei ole yhtään mitään. Siivousta on tullut tehtyä koko päivä. Petivaatteiden tuuletusta, imurointia, pyykinpesua.. Että ei se vapaapäivä ihan täysin vapaa ole kuitenkaan.
PLUS! Pesin huoneeni ikkunat. Ei ollut kunnon rättejä, että ei niistä kauheen nätit tullu, mutta kura on poissa. Että ehkä joku kerta sitten ottaa esim Coonanista (paikallinen Biltema tai vastaava.. isompi ja laajempi vaan :D) jotain tavaraa, että kunnolla saa noi ikkunat pestyä.
Kanjeja on jonkin verran tullut kanssa opiskeltua ja oikein kivaa on ollut. Hyvä fiilis, kun on saanut jotain jopa aikaseksi eikä vain istunut tekemättä mitään.
Huomenna onkin sitten kahdelta kielikoulun tasotesti. Jännittää kauheasti, vaikka se onkin vain tasotesti. Testeissä meikäläinen menee yleensä niin lukkoon, että kattoo onko musta edes helpoimpaan ryhmään testin perusteella.. Ääk! Joo, ehkä se nyt ei niin kauheeta ole.. Kattellaan. Huomenna siitä lisää.
Hirveä koirakuume on täällä vaivannut, mutta nyt on viime päivät ollut kauheasti tekemistä, että ei ole oikein ollut aikaa miettiä asiaa edes. Hyvä niin!
sunnuntai 13. joulukuuta 2009
More.
Ja siis sen verran vielä, että..
Luminariessa oli tänään tuhansia ihmisiä. Siellä on viime vuosina käyny 3,5-5,5 miljoonaa ihmistä, ja Luminarie on sen pari viikkoo, että tänäänkin meidän siellä ollessa siellä oli varmasti tuhansia, jollei kymmeniä tuhansiakin ihmisiä.
Jos ei tuolta tartu sikainfluenssaa niin ei mistään! Sitä mieltä mä ainakin oon. Että kattellaan ens viikon aikana, että mikä fiilis täällä..
Luminariessa oli tänään tuhansia ihmisiä. Siellä on viime vuosina käyny 3,5-5,5 miljoonaa ihmistä, ja Luminarie on sen pari viikkoo, että tänäänkin meidän siellä ollessa siellä oli varmasti tuhansia, jollei kymmeniä tuhansiakin ihmisiä.
Jos ei tuolta tartu sikainfluenssaa niin ei mistään! Sitä mieltä mä ainakin oon. Että kattellaan ens viikon aikana, että mikä fiilis täällä..
12h.
Tänään oli harvinaisen täysi päivä.
Aamu alkoi herätyksellä ennen yhdeksää ja siitä sitten suhteellisen nopeasti valmiiksi ja kävellen junalle. Siellä Chillie (norjalainen tyttö) liittyi sattumalta seuraan ja matka jatkui Rokkoo Islandin kirkolle. Siellä oli sitten perus Jumalanpalvelus, jonka jälkeen suhteellisen nopeasti lähdin kotiin.
Koton kerkesin hetken hengähtää ja syödä Cup Noodlen, kun piti taas kerätä kamppeet ja lähteä Sannomiyaan. Chihiro oli kertonut, että Loftissa kannattaa käydä, kun muutamaa asiaa olen yrittänyt täältä etsiä. Suuntasin siis sinne ja hellurei! Porukkaa riitti kyllä ihan älyttömästi. Hyvä, että eteenpäin pääsi. Löysinkin sitten hetken etsimisen jälkeen etsimäni ja suuntasin kassalle, joka oli ihan toisella puolella kerrosta. Sinne pääseminen vaati taitoa ja kärsivällisyyttä. Kassajono sitten taas.. Voin sanoa, että jonossa oli valehtelematta ainakin 100 ihmistä, ja jono mutkittelikin aika lailla. Mutta kuten yleensäkin, Japanissa asiat toimivat oikein mukavasti , ja kassajono liikkui melkein koko ajan, kaikki kassat auki ja nopeat työntekijät töissä. Mahtavaa toimintaa! Että paree sen kalenterin olla sen arvonen, Pekkis!!
Sieltä sitten kävin ostamassa perus leipomossa patongin ja suuntasin KBFlle. Siellä sitten meni hetki päästä sisään, kun tuttuja alkaa tosiaan olemaan jo aika lailla. Tilaisuus oli oikein mukava, siellä oli lasten Joulujuhla tällä kertaa. Hienosti oli kaksikielisen siitä tehneet! Tilaisuuden jälkeen menikin taas aikaa, että sai ihmisiä moikattua ja uusiin ihmisiin tutustuttua. Aivan mahtava fiilis, kun kavereita ja tuttuja alkaa olemaan!!!
Tutustuin sitten yhden Yumikon kautta Takashiin. Siinä hetkinen juteltiin yhdessä ja kävi ilmi, että Taka oli menossa Luminarieta katsomaan. Puhuttiin siitä sitten jonkin aikaa ja sanoin vaan ohi mennen, että olin suunnitellut kanssa meneväni, mutta yksin on vähän tylsä mennä. Taka sitten nappasi meikäläisen mukaan ja suunnattiin sitten Motomachiin ensin Hanshinin asemalle odottamaan Takan kavereita. Hetki siinä esittäydyttiin, porukka oli filippiiniläisiä, yksi japanilainenkin oli kyllä! Siitä sitten suunnattiin Luminarieen vievän jonon päähän ja kyllä oli taas lössiä. Siellä sitten Motomachin kaduilla kierreltiin massan mukana ja vihdoin päästiin Luminarien kadulle. Ja olihan se nätti! Ei siitä pääse mihinkään. Harmittaa, kun ei kameraa ollut mukana, mutta Anna ja Taka ja Mamiko onneksi ottivat kuvia oikein mukavasti, niin saan heiltä sitten kuvia. :) Ilta oli kyllä aivan huippu. Oli niin kivaa ja tekemistä riitti ja ihmiset olivat mukavia ja ja ja.
Vaikka oli tosiaan erittäin kiireinen ja täysi päivä, niin oli ehkä yksi parhaista tähän mennessä ja on niin ihana fiilis. Kutsuivat kaikki kyläänkin, kun ovat OIClta. OIC on siis Osaka International Church. Mielelläni joku kerta menen siellä kyläilemään, kun Takakin uskaltautui KBFssä käymään.
Mutta nyt taas on niin ihanan positiiviset fiilikset täällä olosta, että ei tosikaan! :) Ihania ihmisiä täällä.
Aamu alkoi herätyksellä ennen yhdeksää ja siitä sitten suhteellisen nopeasti valmiiksi ja kävellen junalle. Siellä Chillie (norjalainen tyttö) liittyi sattumalta seuraan ja matka jatkui Rokkoo Islandin kirkolle. Siellä oli sitten perus Jumalanpalvelus, jonka jälkeen suhteellisen nopeasti lähdin kotiin.
Koton kerkesin hetken hengähtää ja syödä Cup Noodlen, kun piti taas kerätä kamppeet ja lähteä Sannomiyaan. Chihiro oli kertonut, että Loftissa kannattaa käydä, kun muutamaa asiaa olen yrittänyt täältä etsiä. Suuntasin siis sinne ja hellurei! Porukkaa riitti kyllä ihan älyttömästi. Hyvä, että eteenpäin pääsi. Löysinkin sitten hetken etsimisen jälkeen etsimäni ja suuntasin kassalle, joka oli ihan toisella puolella kerrosta. Sinne pääseminen vaati taitoa ja kärsivällisyyttä. Kassajono sitten taas.. Voin sanoa, että jonossa oli valehtelematta ainakin 100 ihmistä, ja jono mutkittelikin aika lailla. Mutta kuten yleensäkin, Japanissa asiat toimivat oikein mukavasti , ja kassajono liikkui melkein koko ajan, kaikki kassat auki ja nopeat työntekijät töissä. Mahtavaa toimintaa! Että paree sen kalenterin olla sen arvonen, Pekkis!!
Sieltä sitten kävin ostamassa perus leipomossa patongin ja suuntasin KBFlle. Siellä sitten meni hetki päästä sisään, kun tuttuja alkaa tosiaan olemaan jo aika lailla. Tilaisuus oli oikein mukava, siellä oli lasten Joulujuhla tällä kertaa. Hienosti oli kaksikielisen siitä tehneet! Tilaisuuden jälkeen menikin taas aikaa, että sai ihmisiä moikattua ja uusiin ihmisiin tutustuttua. Aivan mahtava fiilis, kun kavereita ja tuttuja alkaa olemaan!!!
Tutustuin sitten yhden Yumikon kautta Takashiin. Siinä hetkinen juteltiin yhdessä ja kävi ilmi, että Taka oli menossa Luminarieta katsomaan. Puhuttiin siitä sitten jonkin aikaa ja sanoin vaan ohi mennen, että olin suunnitellut kanssa meneväni, mutta yksin on vähän tylsä mennä. Taka sitten nappasi meikäläisen mukaan ja suunnattiin sitten Motomachiin ensin Hanshinin asemalle odottamaan Takan kavereita. Hetki siinä esittäydyttiin, porukka oli filippiiniläisiä, yksi japanilainenkin oli kyllä! Siitä sitten suunnattiin Luminarieen vievän jonon päähän ja kyllä oli taas lössiä. Siellä sitten Motomachin kaduilla kierreltiin massan mukana ja vihdoin päästiin Luminarien kadulle. Ja olihan se nätti! Ei siitä pääse mihinkään. Harmittaa, kun ei kameraa ollut mukana, mutta Anna ja Taka ja Mamiko onneksi ottivat kuvia oikein mukavasti, niin saan heiltä sitten kuvia. :) Ilta oli kyllä aivan huippu. Oli niin kivaa ja tekemistä riitti ja ihmiset olivat mukavia ja ja ja.
Vaikka oli tosiaan erittäin kiireinen ja täysi päivä, niin oli ehkä yksi parhaista tähän mennessä ja on niin ihana fiilis. Kutsuivat kaikki kyläänkin, kun ovat OIClta. OIC on siis Osaka International Church. Mielelläni joku kerta menen siellä kyläilemään, kun Takakin uskaltautui KBFssä käymään.
Mutta nyt taas on niin ihanan positiiviset fiilikset täällä olosta, että ei tosikaan! :) Ihania ihmisiä täällä.
lauantai 12. joulukuuta 2009
PIZZA!
Miten voikin ihminen kaivata jotain ruokaa maassa, jossa kaikki ruoat on ihan älyttömän hyviä?
Tällä kertaa rukoukset kuultiin :D ja sain kaipaamaani ruokaa.
Pizzaa oli meinaan aika kova ikävä ja ihan aloin miettimään, että pitää Sannomiyaan mennä jonnekin pizzaa syömään. Naapurin Lea kuitenkin osasi selkeästi lukea ajatuksia ja teki tänään pizzaa. Ja voi että maistu! Nyt on saatu sekin alta pois, joten voi taas keskittyä japanilaisiin ruokiin. :)
Eilinen joulujuhla oli suhteellisen iso tapahtuma, noin 700 ihmistä tuli sitä katsomaan. Oli oikein mukava, ehkä ei ihan mun tyyppinen, mutta katsottava. Tosin sitä en ole oikein koskaan tajunnut, että miksi puheet on pakko olla niin pitkiä? Siis aina! Esim Jumalanpalveluksen saarnat on jotain 20min.. Ei sellasta jaksa kuunnella! Tai ainakaan itse en jaksa.. Eilen ihan sama tilanne. Varmaan puol tuntia puhui kutsuvieras siellä ja hellurei.. Puolet meni ohi ihan sen takia, kun ei jaksanut keskittyä OLLENKAAN. Ja jos se olisi ollut joku erilainen tapahtuma, niin toki, puhu ihmeessä, mutta tuolla oli lapsia ja se oli perhetapahtuma! Kiva noin pitkään puhua anyway.. Noh, not my problem.
Tänään Sannomiyaan ja ehkä Luminarie katsomaan. Saa nähdä :)
Tällä kertaa rukoukset kuultiin :D ja sain kaipaamaani ruokaa.
Pizzaa oli meinaan aika kova ikävä ja ihan aloin miettimään, että pitää Sannomiyaan mennä jonnekin pizzaa syömään. Naapurin Lea kuitenkin osasi selkeästi lukea ajatuksia ja teki tänään pizzaa. Ja voi että maistu! Nyt on saatu sekin alta pois, joten voi taas keskittyä japanilaisiin ruokiin. :)
Eilinen joulujuhla oli suhteellisen iso tapahtuma, noin 700 ihmistä tuli sitä katsomaan. Oli oikein mukava, ehkä ei ihan mun tyyppinen, mutta katsottava. Tosin sitä en ole oikein koskaan tajunnut, että miksi puheet on pakko olla niin pitkiä? Siis aina! Esim Jumalanpalveluksen saarnat on jotain 20min.. Ei sellasta jaksa kuunnella! Tai ainakaan itse en jaksa.. Eilen ihan sama tilanne. Varmaan puol tuntia puhui kutsuvieras siellä ja hellurei.. Puolet meni ohi ihan sen takia, kun ei jaksanut keskittyä OLLENKAAN. Ja jos se olisi ollut joku erilainen tapahtuma, niin toki, puhu ihmeessä, mutta tuolla oli lapsia ja se oli perhetapahtuma! Kiva noin pitkään puhua anyway.. Noh, not my problem.
Tänään Sannomiyaan ja ehkä Luminarie katsomaan. Saa nähdä :)
perjantai 11. joulukuuta 2009
Long Time, No See.
Wow, melkein kuukausi menny viime päivityksestä! Oon aika ylpeä saavutuksesta.
Kuten arvata saattaa, kuukaudessa on kerennyt tapahtumaan aivan älyttömästi, mutta silti ei mitään erikoisempaa.
Kävin marraskuun viimeisenä viikonloppun Sumotossa, jossa siis viimeksi Japanissa ollessa asuskelin. Olin hauska käppäillä siellä ja nähdä kaikkia tuttuja paikkoja ja kuinka asiat eivät olleet oikeastaan ollenkaan muuttuneet. Oli kauhean ristiriitainen fiilis, kun oli periaatteessa "kotona", mutta siellä asui ihan väärät ihmiset ja autokin oli parkkipaikalla väärä. Mutta kiva viikonloppu kaikin puolin, näin paljon tuttuja ja tekemistä riitti kyllä vaikka muille jakaa.
Sieltä sitten lähtiessä sain perhetutulta kyydin takaisin Kobeen. Naureskelin siinä, että siinä on mulle vara-isä tälle Japanin jaksolle. Huolehti oikein urakalla sikainfluenssan takia, kyseli onko riittänyt rahat ja vei kauppaan ruokaostoksille ja vielä syömäänkin sen jälkeen. Ihana tietää, että on ihmisiä jotka välittää täällä.
Muuten ei mitään erikoista olekaan sitten tapahtunut. Uusiin ihmisiin olen paljon tutustunut ja saatan jopa uskaltaa sanoa, että kavereitakin täällä on tullut hankittua. Että ei paha saldo ollenkaan.
Englannin opettamisesta olen nauttinut suunnattomasti. Ja siis nimenomaan aikuisten opettamisesta. Hirveästi on asiaa, jota haluaisi opettaa ja aikaa erittäin rajallisesti ja voin sanoa, että melkeinpä aina sitä menee vähän yliaikaa, vaikka kuinka yrittää rajata asioita, joita opettaa.
Monelle olenkin puhunut fiiliksistä, kun on takaisin Japanissa. Ihana olla täällä, mutta silti omalla tavallaan kauhean vaikeaa. Pienenä ei asioihin niinkään kiinnittänyt huomiota, mutta nyt alkaa huomaamaan, kuinka erilainen sitä täällä onkaan, eikä voi koskaan japanilaiseksi tulla, ja kaikki se vain ja ainoastaan sen takia, että on eri näkönen. Suomessa ei sitten taas asiat ole mukavasti, koska ei sydän ole ollenkaan suomalainen. Itsenäisyyspäivä tuli ja meni, ja olisin sen unohtanut täysin, ellen olisi kuullut suomikoulussa, että se on tulossa. Tuntuu, että kotia ei oikein ole missään. Ehkä sitä kuitenkin senkin joskus löytää. Jenkkeihin kaipaan aivan älyttömästi, ja harkitsen keväällä siellä käymistä. Tosin vaihtoehtoina on monta paikkaa, joten saa nähdä..
Muuten täällä alkaa olemaan kiirettä, kun Joulu lähestyy pikavauhtia. Kirkossa on aina kiireisintä tähän aikaan vuodesta ja näin vapaaehtoisenakin on jo hirveästi lisä hommaa. Kyllä sitten kaiken tämän jälkeen, kun pääsee hetken hengähdykselle, niin tulee tuntumaan hyvältä.
Ikävä on perhettä ja ystäviä, mutta ei täällä ollenkaan paha ole olla. Jos vain saisi rakkaat tänne, niin sitten olisi asiat huomattavasti paremmin.
Huomenna on suunnitelmissa Chihiron kanssa mennä Sannomiyaan vähän shoppailemaan ja KBFn nuorten iltaan pikkujouluihin. Sen jälkeen varmaankin mennään Kobe Luminarieen. Googlettakaa ihmeessä, jollette tiedä mikä se on. Toivottavasti on näkemisen arvoinen. :)
Tänään on suuri Joulujuhla, jonne ollaan sitten isolla porukalla menossa. Saa nähdä millainen se sitten on. Torstaina piti mennä käymään vankilassa jollain porukalla, mutta se ei oikein onnistunut, joten mentiin sitten jakelemaan lehtisiä HAT-Koben kerrostalojen postilaatikoihin. Yay.. Not.
Nyt ei tule muuta mieleen, mutta jos tulee, niin kirjottelen taas. Toivottavasti ei taas mene kuukautta..
Ai niin! Sen verran vielä, että 15. päivä on kielikoulun tasotesti. Toivotaan, että ryhmiin vielä mahtuu mukaan, olisi mahtavaa päästä opiskelemaan. :) Vaikkakin vain muutamaksi illaksi viikossa, mutta silti.. :)
Kuten arvata saattaa, kuukaudessa on kerennyt tapahtumaan aivan älyttömästi, mutta silti ei mitään erikoisempaa.
Kävin marraskuun viimeisenä viikonloppun Sumotossa, jossa siis viimeksi Japanissa ollessa asuskelin. Olin hauska käppäillä siellä ja nähdä kaikkia tuttuja paikkoja ja kuinka asiat eivät olleet oikeastaan ollenkaan muuttuneet. Oli kauhean ristiriitainen fiilis, kun oli periaatteessa "kotona", mutta siellä asui ihan väärät ihmiset ja autokin oli parkkipaikalla väärä. Mutta kiva viikonloppu kaikin puolin, näin paljon tuttuja ja tekemistä riitti kyllä vaikka muille jakaa.
Sieltä sitten lähtiessä sain perhetutulta kyydin takaisin Kobeen. Naureskelin siinä, että siinä on mulle vara-isä tälle Japanin jaksolle. Huolehti oikein urakalla sikainfluenssan takia, kyseli onko riittänyt rahat ja vei kauppaan ruokaostoksille ja vielä syömäänkin sen jälkeen. Ihana tietää, että on ihmisiä jotka välittää täällä.
Muuten ei mitään erikoista olekaan sitten tapahtunut. Uusiin ihmisiin olen paljon tutustunut ja saatan jopa uskaltaa sanoa, että kavereitakin täällä on tullut hankittua. Että ei paha saldo ollenkaan.
Englannin opettamisesta olen nauttinut suunnattomasti. Ja siis nimenomaan aikuisten opettamisesta. Hirveästi on asiaa, jota haluaisi opettaa ja aikaa erittäin rajallisesti ja voin sanoa, että melkeinpä aina sitä menee vähän yliaikaa, vaikka kuinka yrittää rajata asioita, joita opettaa.
Monelle olenkin puhunut fiiliksistä, kun on takaisin Japanissa. Ihana olla täällä, mutta silti omalla tavallaan kauhean vaikeaa. Pienenä ei asioihin niinkään kiinnittänyt huomiota, mutta nyt alkaa huomaamaan, kuinka erilainen sitä täällä onkaan, eikä voi koskaan japanilaiseksi tulla, ja kaikki se vain ja ainoastaan sen takia, että on eri näkönen. Suomessa ei sitten taas asiat ole mukavasti, koska ei sydän ole ollenkaan suomalainen. Itsenäisyyspäivä tuli ja meni, ja olisin sen unohtanut täysin, ellen olisi kuullut suomikoulussa, että se on tulossa. Tuntuu, että kotia ei oikein ole missään. Ehkä sitä kuitenkin senkin joskus löytää. Jenkkeihin kaipaan aivan älyttömästi, ja harkitsen keväällä siellä käymistä. Tosin vaihtoehtoina on monta paikkaa, joten saa nähdä..
Muuten täällä alkaa olemaan kiirettä, kun Joulu lähestyy pikavauhtia. Kirkossa on aina kiireisintä tähän aikaan vuodesta ja näin vapaaehtoisenakin on jo hirveästi lisä hommaa. Kyllä sitten kaiken tämän jälkeen, kun pääsee hetken hengähdykselle, niin tulee tuntumaan hyvältä.
Ikävä on perhettä ja ystäviä, mutta ei täällä ollenkaan paha ole olla. Jos vain saisi rakkaat tänne, niin sitten olisi asiat huomattavasti paremmin.
Huomenna on suunnitelmissa Chihiron kanssa mennä Sannomiyaan vähän shoppailemaan ja KBFn nuorten iltaan pikkujouluihin. Sen jälkeen varmaankin mennään Kobe Luminarieen. Googlettakaa ihmeessä, jollette tiedä mikä se on. Toivottavasti on näkemisen arvoinen. :)
Tänään on suuri Joulujuhla, jonne ollaan sitten isolla porukalla menossa. Saa nähdä millainen se sitten on. Torstaina piti mennä käymään vankilassa jollain porukalla, mutta se ei oikein onnistunut, joten mentiin sitten jakelemaan lehtisiä HAT-Koben kerrostalojen postilaatikoihin. Yay.. Not.
Nyt ei tule muuta mieleen, mutta jos tulee, niin kirjottelen taas. Toivottavasti ei taas mene kuukautta..
Ai niin! Sen verran vielä, että 15. päivä on kielikoulun tasotesti. Toivotaan, että ryhmiin vielä mahtuu mukaan, olisi mahtavaa päästä opiskelemaan. :) Vaikkakin vain muutamaksi illaksi viikossa, mutta silti.. :)
keskiviikko 18. marraskuuta 2009
Keskiviikkopäivää.
Tänään oli kauheasti tekemistä, mutta enpä valita. Kauhea väsy on nyt, kuuman ofuron ja hyvän iltapalan jälkeen sänky tuossa vieressä näyttää oikein houkuttelevalta..
Aamulla sentään sain nukkua pitkään, eli kiire ei alkanut heti aamusta. Yhden aikoihin hyppäsin bussiin ja menin Sannomiyaan, jossa tapasin Ullan kanssa ja mentiin sitten yhdessä syömään. Tällä kertaa vuorossa oli katsudon, ja ei voi kun ihmetellä, mikä siinä sen syömisessä on kestänyt tähänkin asti. Oli meinaan hyvää!
Ruoan jälkeen suunnattiinkin sitten ensin Hanshinilla Uozakin asemalle, josta sitten Rokkoo Linerilla Rokkoo Islandille suomikoulua pitämään. Olen siis suomikoulun "apuope", Ulla on sitten se kunnon opettaja siellä. Lapsia on neljä, kaksi kolmosluokkalaista ja kaksi ekaluokkalaista. Hyvin toimi tänään ja lapset alkukankeuden jälkeen olivat erittäin mukavia.
Muutaman tunnin suomikoulun jälkeen suuntasimme Kivirantojen ja Ullan kanssa sushia syömään ja ah ihanuutta! Oli kyllä niin hyvää, että huh huh. Siellä menikin sitten jonkin aikaa, ja voin sanoa, että oli aika täysi olo.
Sieltä sitten Nishinomiyan Hanshinin asemalle, josta sitten ihme sähellyksellä Nadaan, ja sieltä sitten kävellen ylämäkeen kotiin. Meinasi puhti loppua, kun yleensä kävelen ylös nopeasti, hyötyliikunnasta kun täytyy ottaa kaikki irti, mutta täydellä vatsalla rupesi vähän vauhti hiipumaan.
Takaisin kotona, ofuro päälle ja lillumaan 43° asteiseen veteen ja rauhoittumaan iltaa varten. Nyt sitten onkin pieni iltapala takana, rento olo ja henkinen valmistautuminen huomiseen on jo alkanut.
Huomenna edessä onkin tarhaikäisten englantilainen leikkikerho ja ala-asteelaisten englantia myös. Piti olla aamusta myös hoikuenin (päiväkotia aiempi versio..? 2-3 vuotiaita..? )englanti, mutta sain Backen taivuteltua niin, ettei tarvitse ainakaan tällä kertaa sinne mennä. On meinaan ihme sähellystä, kun 10-11.30 olisi tuo hoikuenin englanti, siitä sitten noin tunti kotiin, eli 12.30 aikaisintaan kotona, ja kahelta pitäisi olla jo takaisin Rokkoolla englantia pitämään, eli kerkeisin olemaan kotona puoli tuntia, jos edes sitäkään. Uhm, no thanks. Ja mitä siellä kirkollakaan istumaan? Tosin ensi kerralla, jos sinne menen, niin voisin kyllä japanin kirjat ottaa mukaan ja pistää pään opiskeluun siksi pariksi tunniksi.. Hmm.. Kuulostaakin harvinaisen hyvältä.. Ehkä sitten ensi kerralla ;)
Mutta niin, tällaisia tällä kertaa.
-m
Aamulla sentään sain nukkua pitkään, eli kiire ei alkanut heti aamusta. Yhden aikoihin hyppäsin bussiin ja menin Sannomiyaan, jossa tapasin Ullan kanssa ja mentiin sitten yhdessä syömään. Tällä kertaa vuorossa oli katsudon, ja ei voi kun ihmetellä, mikä siinä sen syömisessä on kestänyt tähänkin asti. Oli meinaan hyvää!
Ruoan jälkeen suunnattiinkin sitten ensin Hanshinilla Uozakin asemalle, josta sitten Rokkoo Linerilla Rokkoo Islandille suomikoulua pitämään. Olen siis suomikoulun "apuope", Ulla on sitten se kunnon opettaja siellä. Lapsia on neljä, kaksi kolmosluokkalaista ja kaksi ekaluokkalaista. Hyvin toimi tänään ja lapset alkukankeuden jälkeen olivat erittäin mukavia.
Muutaman tunnin suomikoulun jälkeen suuntasimme Kivirantojen ja Ullan kanssa sushia syömään ja ah ihanuutta! Oli kyllä niin hyvää, että huh huh. Siellä menikin sitten jonkin aikaa, ja voin sanoa, että oli aika täysi olo.
Sieltä sitten Nishinomiyan Hanshinin asemalle, josta sitten ihme sähellyksellä Nadaan, ja sieltä sitten kävellen ylämäkeen kotiin. Meinasi puhti loppua, kun yleensä kävelen ylös nopeasti, hyötyliikunnasta kun täytyy ottaa kaikki irti, mutta täydellä vatsalla rupesi vähän vauhti hiipumaan.
Takaisin kotona, ofuro päälle ja lillumaan 43° asteiseen veteen ja rauhoittumaan iltaa varten. Nyt sitten onkin pieni iltapala takana, rento olo ja henkinen valmistautuminen huomiseen on jo alkanut.
Huomenna edessä onkin tarhaikäisten englantilainen leikkikerho ja ala-asteelaisten englantia myös. Piti olla aamusta myös hoikuenin (päiväkotia aiempi versio..? 2-3 vuotiaita..? )englanti, mutta sain Backen taivuteltua niin, ettei tarvitse ainakaan tällä kertaa sinne mennä. On meinaan ihme sähellystä, kun 10-11.30 olisi tuo hoikuenin englanti, siitä sitten noin tunti kotiin, eli 12.30 aikaisintaan kotona, ja kahelta pitäisi olla jo takaisin Rokkoolla englantia pitämään, eli kerkeisin olemaan kotona puoli tuntia, jos edes sitäkään. Uhm, no thanks. Ja mitä siellä kirkollakaan istumaan? Tosin ensi kerralla, jos sinne menen, niin voisin kyllä japanin kirjat ottaa mukaan ja pistää pään opiskeluun siksi pariksi tunniksi.. Hmm.. Kuulostaakin harvinaisen hyvältä.. Ehkä sitten ensi kerralla ;)
Mutta niin, tällaisia tällä kertaa.
-m
tiistai 17. marraskuuta 2009
The victim of boredom.
Harrastuksia haluaisin.
Ihan oikeasti. Jotain jota tehdä, josta sais nauttia ja jossa tulisi sellainen olo, että on jotain tullut tehtyä muuta kuin istunut koneella ja lueskellut jotain randomia.
Ongelma vaan, että täällä kaikki urheilu"klubit" yms maksaa niin törkysiä määriä, että ei meikäläisen budjetilla mitään tehdä. Käveleminen/lenkkeilykin on tylsää, eikä siinä tule sellaista olo, että wow, olipa kivaa tjms.. Että ehdotuksia otetaan vastaan!
Eilen oli vapaapäivä, mutta neljältä kävelin tuohon Nummeloille, kun siellä oli tuparit. Sinne oli kaikki Kansanlähetyksen lähetit löytäneet paikalle, joka on harvinaista retriittien ulkopuolella. 15 aikuista ja 8 lasta. Muutama tunti siinä sitten kuluikin yhdessä jutustellen.
Sieltä kun tulin takaisin niin iski kauhea nälkä, mutta laiskuus tuli tielle ja yritin sitten miettiä kaikki helpot ruoat mitä voisi ehkä tehdä. Chihiro kuitenkin pelasti minut tästä tilanteesta, kun hän oli tehnyt ruokaa ja tarjosi sitä sitten minulle. Ja voi mitä ruokaa olikin! 炒飯(chaahan) ja ぎょうざ(gyouza) sekä かぼちゃのスープ (kurpitsakeitto). Shokki perheelle!!: Päätin koittaa syödä gyouzaa, ihan sen takia, kun Chihiro sitä oli tehnyt.. Ja ai vitsit, että oli hyvää!! Nam nam! :) Että tietää ainakin, ettei tästä lähtien tarvitse enää gyouzaa vältellä x) Söinkin yllin kyllin siinä ja juteltiin pitkään Chihiron kanssa.
Tänään tiistain englannin oppilas jopa ilmestyi paikalle ja oli oikein mukava nuori rouva. :) Että tästä eteenpäin tiistai-aamut meneekin hänen kanssaan. Sieltä sitten käytiin Lean ja Sinikan kanssa Kobe Grocers kaupassa, joka oli shokeeraavan pieni, kun olin odottanut ihan erilaista paikkaa! En sieltä sitten oikein mitään löytänyt, mutta Lea kuitenkin antoi mukaan Fazerin hapankorppuja, joita siis tuolla kaupassa myydään. Saa nähdä tuleeko edes syötyä.. :D
Tällaista muutamalta viime päivältä. Tänään ilta meneekin japania opiskellessa ja totta kai koneella istuskellessa. Ulkona sataa ja on kylmä.. Taisi se talvi löytää Japaniinkin. Huoh.
Ai niin, tammikuussa Muse löytää tiensä Japaniin ja helmikuussa AFI. Nyt pitäis aikaa ja rahaa löytää noille keikoille..
Ihan oikeasti. Jotain jota tehdä, josta sais nauttia ja jossa tulisi sellainen olo, että on jotain tullut tehtyä muuta kuin istunut koneella ja lueskellut jotain randomia.
Ongelma vaan, että täällä kaikki urheilu"klubit" yms maksaa niin törkysiä määriä, että ei meikäläisen budjetilla mitään tehdä. Käveleminen/lenkkeilykin on tylsää, eikä siinä tule sellaista olo, että wow, olipa kivaa tjms.. Että ehdotuksia otetaan vastaan!
Eilen oli vapaapäivä, mutta neljältä kävelin tuohon Nummeloille, kun siellä oli tuparit. Sinne oli kaikki Kansanlähetyksen lähetit löytäneet paikalle, joka on harvinaista retriittien ulkopuolella. 15 aikuista ja 8 lasta. Muutama tunti siinä sitten kuluikin yhdessä jutustellen.
Sieltä kun tulin takaisin niin iski kauhea nälkä, mutta laiskuus tuli tielle ja yritin sitten miettiä kaikki helpot ruoat mitä voisi ehkä tehdä. Chihiro kuitenkin pelasti minut tästä tilanteesta, kun hän oli tehnyt ruokaa ja tarjosi sitä sitten minulle. Ja voi mitä ruokaa olikin! 炒飯(chaahan) ja ぎょうざ(gyouza) sekä かぼちゃのスープ (kurpitsakeitto). Shokki perheelle!!: Päätin koittaa syödä gyouzaa, ihan sen takia, kun Chihiro sitä oli tehnyt.. Ja ai vitsit, että oli hyvää!! Nam nam! :) Että tietää ainakin, ettei tästä lähtien tarvitse enää gyouzaa vältellä x) Söinkin yllin kyllin siinä ja juteltiin pitkään Chihiron kanssa.
Tänään tiistain englannin oppilas jopa ilmestyi paikalle ja oli oikein mukava nuori rouva. :) Että tästä eteenpäin tiistai-aamut meneekin hänen kanssaan. Sieltä sitten käytiin Lean ja Sinikan kanssa Kobe Grocers kaupassa, joka oli shokeeraavan pieni, kun olin odottanut ihan erilaista paikkaa! En sieltä sitten oikein mitään löytänyt, mutta Lea kuitenkin antoi mukaan Fazerin hapankorppuja, joita siis tuolla kaupassa myydään. Saa nähdä tuleeko edes syötyä.. :D
Tällaista muutamalta viime päivältä. Tänään ilta meneekin japania opiskellessa ja totta kai koneella istuskellessa. Ulkona sataa ja on kylmä.. Taisi se talvi löytää Japaniinkin. Huoh.
Ai niin, tammikuussa Muse löytää tiensä Japaniin ja helmikuussa AFI. Nyt pitäis aikaa ja rahaa löytää noille keikoille..
lauantai 14. marraskuuta 2009
Kuulumisia.
Oh wow, siitä on jo mukavasti aikaa, kun on viimeksi tänne kirjoitellut.
Mitään suurta ja ihmeellistä ei ole kerennyt tapahtumaan, yllätys yllätys.
Viime viikko oli suhteellisen kiireinen. Torstai meni Rokkoo Islandilla lasten englannin piirejä pitäen. Kolmen ryhmä on tarhaikäisten englantia ja siellä yksi poika on ihan uskomattoman hyvä! Ikää neljä vuotta ja osaa numerot, värejä, eläimiä, monikkoja.. Uskomatonta. Plus, kun siltä kysyy, että How are you, niin se osaa täydellisesti vastata I'm fine, thank you. Ja toi thank:n th äännekin menee aivan täysin. Ihana pieni mies :D Muuten tuo tunti on vähän turhauttava, koska en osaa lasten kanssa leikkiä laululeikkejä yms, mitä siellä tehdään ja tuntuu niin tyhmältä hyppiä ympäri huonetta, kun lauletaan laulua jäniksistä tai sammakoista. Not my cup of tea. Ja kun siinä on Bakke (Backe?) ja Harrikin mukana, niin eipä siinä minulla mitään tekemistä oikein ole.. Se toinen torstain tunti on ala-aste ikäisille, jossa on tällä hetkellä kaksi tyttöä. Johan on hassua aloittaa englannin tunteja opettamalla lapsia lukemaan länsimaalaisia kirjaimia. Kun ei ne osaa! Ehkä se tästä tosin..
Perjantai meni myös Rokkoolla nuorten illassa, jossa oli about 8 nuorta. Ihan mukava, rento porukka. Lauantaina käytiin Hamada-sanin ja Jorman kanssa viulukonsertissa Sannomiyassa. Ja sunnuntai oli taas Rokkoolla.
Maanantai oli sitten paljon kaivattu vapaapäivä, otin rennosti ja nautin elämästä.
Tiistaina on yleensä vapaapäivä, mutta tämän vuoden loppuun asti Jorma sitten pisti minulle englannin piirin siihen. En voi sanoa, että hihkuin innosta, mutta.. Minkäs sille voi. Tiistaina sitten kävelin alas HAT-Kobeen ja odottelin tätä nuorta rouvaa. Ei ilmestynyt. Ei näkynyt. Odotin tunnin ja sanoin että kiitti hei. Voin sanoa, että oli hieman turhauttavaa. Menin sieltä sitten Sannomiyaan vähän päästelemään höyryjä. Kävelin Sannomiyan kävelykadulla ja käväsin Junkudo-kirjakaupassa. Sieltä kävelin Motomachin kävelykadulle ja Koben Daimarussakin tuli käytyä. Otti kävely vähän polveen, mutta hengissä selvittiin. Kävin myös sitten Daieissa ja siinä toisessa aseman vieressä olevassa ostoskeskuksessa. Käväsin myös syömässä ja tutussa leipomossa ennen kuin suuntasin takasin kämpille. Tiistaina aamu oli huono, mutta iltaa kohden huomattavasti jo asiat parani.
Keskiviikkona oli HATissa englannin piiri, jossa oli taas ruhtinaalliset yksi ihmistä..! Mutta jotenkin nautin tosta englannin opettamisesta aikuisille. Se on erittäin hauskaa ja ideoita tulee päähän aina välillä vähän turhankin paljon. Siinä samalla oli sitten keittiön puolella Lean pitämä ruokapiiri ja englannin jälkeen saatiinkin syödä pullaa ja pipareita.
Illasta mentiin sitten Marin kanssa HAT-Koben onseniin (kylpylä). Oli suht kallis, 800y, mutta oli se sen arvoinenkin. Huh huh. Oli siellä suomalainen saunakin ;) Ja siis kyllä, siellä luki フィンランドサウナ(Finland sauna). Löylyä ei saa heittää kuin kerran viikossa, vaikka saunan seinällä selostettiinkin, kuinka saunotaan. Go figure. Oli varmasti Marillekin kiva päästä kotiäidin hommista muutamaksi tunniksi eroon ja päästä vähän rauhottumaan ilman kahta pientä lasta. :)
Torstaina oli siivouspäivä ja illalla Hamada-sanin englannin piiri. Mukana oli myös Kyotosta asti tullut huomattavasti vanhempi herra, ja yllättävän hyvin siihen porukkaan hänkin sopi. :)
Perjantai-aamu menikin HATissa suomen kielen piirissä, jonka jälkeen kauppaan ja kämpille. Sitten taas illalla takaisin suomen piiriin. Voin sanoa, että suomen piirit on aika hervottoman tylsiä..
Tänään olen taas ottanut rennosti, katsellut Band of Brothersia DVDltä ja nauttinut muutenkin. Hyvää ruokaa ja kaikkea ;)
Tällaista.
Nyt on ollut hieman huonompia ilmoja, tuullut aivan uskomattoman paljon ja meikäläinenhän on aivan fiiliksissä! Sadettakin on aina välillä ripotellut, viime yönä tuntui, että ikkuna tulee sisään muutamaan otteeseen tuulesta ja sateesta. Plus, että ujelsi mukavasti, että siihen heräsikin välillä. Nyt on vähän kylmempää luvattu, 18 on ollut yleisesti, mutta ensi viikoksi on jo alle kymmentä..!! Oh no!
Kämppikset on ollu ihan mukavia, muutamaa asiaa en vain heissä ymmärrä. Yksi on se, että Hamada-san alkaa imuroimaan huonettaan kahdeksalta aamulla. Ja minähän en silloin ole hereillä, mutta totta kai siihen herää. Onneksi on hyvät unenlahjat ja nukahtaa nopeasti siinä sitten.
Toinen ihmeellinen juttu on se, että vaikka täällä on siivousvuorot ja pistetty listaan, että ketkä ja milloin, niin silti siivotaan. Esim tällä viikolla oli minun vuoroni ottaa yläkerta, ja imuroin käytävän muutamaan otteeseen. Tänään iltapäivällä sitten Hamada-san imuroi sen anyway. Pesin eilen ofuron sen jälkeen kun kävin siellä, ja Hamada-san pesi sen tänään anyway. Ihan oikeesti, mitä ihmettä?? Ottaa pikkusen päähän. Eihän tässä ole mitään järkeä alkaa siivoamaan, kun Hamada-san kuitenkin sen tekee perässä. ARGH!
Ja sitten yksi asia(tai kaksikin), jotka tässä alueessa ottaa päähän.. Naapurissa on kaksi koiraa. Pomeranian ja Yorkie. Voitte kuvitella, kun ne lähtee ulos niin sitä räkytyksen määrää. Voi elämä!!! Ja kun se on jatkuvaa. Onneksi ne ei sentään kotona ollessa mitään tee.. Toinen eläimiin liittyvä asia on kulkukissat. Niitä on tässä vieressä ehkä viitisen kappaletta, jollei enemmänkin.. Ja se naukuminen ja tappeleminen ja kiimassa vinkuminen ja aaaaaaaaaargh. Kissat on niin ihania. Not.
Mutta siis tällaisia nyt. Toivottavasti ei mee taas kymmentä päivää päivitykseen. Kick my ass if it takes too long.
See you later!
-m
Mitään suurta ja ihmeellistä ei ole kerennyt tapahtumaan, yllätys yllätys.
Viime viikko oli suhteellisen kiireinen. Torstai meni Rokkoo Islandilla lasten englannin piirejä pitäen. Kolmen ryhmä on tarhaikäisten englantia ja siellä yksi poika on ihan uskomattoman hyvä! Ikää neljä vuotta ja osaa numerot, värejä, eläimiä, monikkoja.. Uskomatonta. Plus, kun siltä kysyy, että How are you, niin se osaa täydellisesti vastata I'm fine, thank you. Ja toi thank:n th äännekin menee aivan täysin. Ihana pieni mies :D Muuten tuo tunti on vähän turhauttava, koska en osaa lasten kanssa leikkiä laululeikkejä yms, mitä siellä tehdään ja tuntuu niin tyhmältä hyppiä ympäri huonetta, kun lauletaan laulua jäniksistä tai sammakoista. Not my cup of tea. Ja kun siinä on Bakke (Backe?) ja Harrikin mukana, niin eipä siinä minulla mitään tekemistä oikein ole.. Se toinen torstain tunti on ala-aste ikäisille, jossa on tällä hetkellä kaksi tyttöä. Johan on hassua aloittaa englannin tunteja opettamalla lapsia lukemaan länsimaalaisia kirjaimia. Kun ei ne osaa! Ehkä se tästä tosin..
Perjantai meni myös Rokkoolla nuorten illassa, jossa oli about 8 nuorta. Ihan mukava, rento porukka. Lauantaina käytiin Hamada-sanin ja Jorman kanssa viulukonsertissa Sannomiyassa. Ja sunnuntai oli taas Rokkoolla.
Maanantai oli sitten paljon kaivattu vapaapäivä, otin rennosti ja nautin elämästä.
Tiistaina on yleensä vapaapäivä, mutta tämän vuoden loppuun asti Jorma sitten pisti minulle englannin piirin siihen. En voi sanoa, että hihkuin innosta, mutta.. Minkäs sille voi. Tiistaina sitten kävelin alas HAT-Kobeen ja odottelin tätä nuorta rouvaa. Ei ilmestynyt. Ei näkynyt. Odotin tunnin ja sanoin että kiitti hei. Voin sanoa, että oli hieman turhauttavaa. Menin sieltä sitten Sannomiyaan vähän päästelemään höyryjä. Kävelin Sannomiyan kävelykadulla ja käväsin Junkudo-kirjakaupassa. Sieltä kävelin Motomachin kävelykadulle ja Koben Daimarussakin tuli käytyä. Otti kävely vähän polveen, mutta hengissä selvittiin. Kävin myös sitten Daieissa ja siinä toisessa aseman vieressä olevassa ostoskeskuksessa. Käväsin myös syömässä ja tutussa leipomossa ennen kuin suuntasin takasin kämpille. Tiistaina aamu oli huono, mutta iltaa kohden huomattavasti jo asiat parani.
Keskiviikkona oli HATissa englannin piiri, jossa oli taas ruhtinaalliset yksi ihmistä..! Mutta jotenkin nautin tosta englannin opettamisesta aikuisille. Se on erittäin hauskaa ja ideoita tulee päähän aina välillä vähän turhankin paljon. Siinä samalla oli sitten keittiön puolella Lean pitämä ruokapiiri ja englannin jälkeen saatiinkin syödä pullaa ja pipareita.
Illasta mentiin sitten Marin kanssa HAT-Koben onseniin (kylpylä). Oli suht kallis, 800y, mutta oli se sen arvoinenkin. Huh huh. Oli siellä suomalainen saunakin ;) Ja siis kyllä, siellä luki フィンランドサウナ(Finland sauna). Löylyä ei saa heittää kuin kerran viikossa, vaikka saunan seinällä selostettiinkin, kuinka saunotaan. Go figure. Oli varmasti Marillekin kiva päästä kotiäidin hommista muutamaksi tunniksi eroon ja päästä vähän rauhottumaan ilman kahta pientä lasta. :)
Torstaina oli siivouspäivä ja illalla Hamada-sanin englannin piiri. Mukana oli myös Kyotosta asti tullut huomattavasti vanhempi herra, ja yllättävän hyvin siihen porukkaan hänkin sopi. :)
Perjantai-aamu menikin HATissa suomen kielen piirissä, jonka jälkeen kauppaan ja kämpille. Sitten taas illalla takaisin suomen piiriin. Voin sanoa, että suomen piirit on aika hervottoman tylsiä..
Tänään olen taas ottanut rennosti, katsellut Band of Brothersia DVDltä ja nauttinut muutenkin. Hyvää ruokaa ja kaikkea ;)
Tällaista.
Nyt on ollut hieman huonompia ilmoja, tuullut aivan uskomattoman paljon ja meikäläinenhän on aivan fiiliksissä! Sadettakin on aina välillä ripotellut, viime yönä tuntui, että ikkuna tulee sisään muutamaan otteeseen tuulesta ja sateesta. Plus, että ujelsi mukavasti, että siihen heräsikin välillä. Nyt on vähän kylmempää luvattu, 18 on ollut yleisesti, mutta ensi viikoksi on jo alle kymmentä..!! Oh no!
Kämppikset on ollu ihan mukavia, muutamaa asiaa en vain heissä ymmärrä. Yksi on se, että Hamada-san alkaa imuroimaan huonettaan kahdeksalta aamulla. Ja minähän en silloin ole hereillä, mutta totta kai siihen herää. Onneksi on hyvät unenlahjat ja nukahtaa nopeasti siinä sitten.
Toinen ihmeellinen juttu on se, että vaikka täällä on siivousvuorot ja pistetty listaan, että ketkä ja milloin, niin silti siivotaan. Esim tällä viikolla oli minun vuoroni ottaa yläkerta, ja imuroin käytävän muutamaan otteeseen. Tänään iltapäivällä sitten Hamada-san imuroi sen anyway. Pesin eilen ofuron sen jälkeen kun kävin siellä, ja Hamada-san pesi sen tänään anyway. Ihan oikeesti, mitä ihmettä?? Ottaa pikkusen päähän. Eihän tässä ole mitään järkeä alkaa siivoamaan, kun Hamada-san kuitenkin sen tekee perässä. ARGH!
Ja sitten yksi asia(tai kaksikin), jotka tässä alueessa ottaa päähän.. Naapurissa on kaksi koiraa. Pomeranian ja Yorkie. Voitte kuvitella, kun ne lähtee ulos niin sitä räkytyksen määrää. Voi elämä!!! Ja kun se on jatkuvaa. Onneksi ne ei sentään kotona ollessa mitään tee.. Toinen eläimiin liittyvä asia on kulkukissat. Niitä on tässä vieressä ehkä viitisen kappaletta, jollei enemmänkin.. Ja se naukuminen ja tappeleminen ja kiimassa vinkuminen ja aaaaaaaaaargh. Kissat on niin ihania. Not.
Mutta siis tällaisia nyt. Toivottavasti ei mee taas kymmentä päivää päivitykseen. Kick my ass if it takes too long.
See you later!
-m
tiistai 3. marraskuuta 2009
ラーーーーーメン！！
Edelleen flunssassa. Nyt on tullut yskä vähän mukaan. Blah.
Yöllä oli kylmä, aamulla oli huoneessa asteita vähän yli 16. Että kyllä se syksy tännekin on tiensä löytänyt, valitettavasti. Ulkona parhaimmillaan tänään on ollut asteita 12-13 ja voin sanoa, että vilpoista on.
Sain Lealta tänään obentoun ja oli hyvää! Sukiyakia ja riisiä oli pistänyt :) Oli myös viikonloppuna kutonut ihanan pipon, jonka sain tänään. Toi myös villapaitoja ja -sukkia kylmyyttä varten. Lea on kyllä sellanen vara-äiti täällä. :)
Lepäilin aika lailla koko päivän ja nukuin pitkään, kun tuli eilen illalla valvottua turhankin kauan. Chihiron kanssa juteltiin yli puolenyön, mutta oli kivaa. :)
Illasta mentiin tänään sitten Chihiron kanssa käymään syömässä raamenta ja ah ihanuutta! Ei ne instant raamenit ole mitään verrattuna näihin kunnon versioihin. Yummy yummy! Tuli maistettua kimuchiakin, ja.. Ei se pahaa ollut, mutta ei se kyllä kovin hyvääkään ollut.. Ehkä sitä vähitellen siihen sitten tottuu..?
Muuta ei tänään oikein tapahtunut, ja huomenna otan vapaapäivän, kun tosiaan en viitsi lasten kanssa mennä tekemään hommia nuhaisena ja pärskivänä. Ehkä torstaina sitä ollaan jo paremmassa kunnossa..?
Pitäisi muuten keksiä jonkinnäköinen opiskeluaikataulu, että saisi noita japanin juttuja opiskeltua. Mitään vinkkejä, miten sen kanssa kannattaa tehdä?
Yöllä oli kylmä, aamulla oli huoneessa asteita vähän yli 16. Että kyllä se syksy tännekin on tiensä löytänyt, valitettavasti. Ulkona parhaimmillaan tänään on ollut asteita 12-13 ja voin sanoa, että vilpoista on.
Sain Lealta tänään obentoun ja oli hyvää! Sukiyakia ja riisiä oli pistänyt :) Oli myös viikonloppuna kutonut ihanan pipon, jonka sain tänään. Toi myös villapaitoja ja -sukkia kylmyyttä varten. Lea on kyllä sellanen vara-äiti täällä. :)
Lepäilin aika lailla koko päivän ja nukuin pitkään, kun tuli eilen illalla valvottua turhankin kauan. Chihiron kanssa juteltiin yli puolenyön, mutta oli kivaa. :)
Illasta mentiin tänään sitten Chihiron kanssa käymään syömässä raamenta ja ah ihanuutta! Ei ne instant raamenit ole mitään verrattuna näihin kunnon versioihin. Yummy yummy! Tuli maistettua kimuchiakin, ja.. Ei se pahaa ollut, mutta ei se kyllä kovin hyvääkään ollut.. Ehkä sitä vähitellen siihen sitten tottuu..?
Muuta ei tänään oikein tapahtunut, ja huomenna otan vapaapäivän, kun tosiaan en viitsi lasten kanssa mennä tekemään hommia nuhaisena ja pärskivänä. Ehkä torstaina sitä ollaan jo paremmassa kunnossa..?
Pitäisi muuten keksiä jonkinnäköinen opiskeluaikataulu, että saisi noita japanin juttuja opiskeltua. Mitään vinkkejä, miten sen kanssa kannattaa tehdä?
maanantai 2. marraskuuta 2009
Coooooold.
Täällä on kylmä. Ja kaikista säälittävintä tässä asiassa on se, että tällä hetkellä, sisällä istuessani, on kylmä, vaikka päällä on pitkähihanen ja sisällä on asteita 22,3. Että osaa sitä taas valittaa Suomen jälkeen.. :D Mutta niin sitä tottuu erilaisiin ilmastoihin.
Ulkonakin on siis kylmä. Tuuli on jatkunut tälle päivälle ja se onkin suhteellisen raju. Hassua, kun taifuunia ei ole lähimaillakaan. Noh, meikäläinen ei kyllä asiasta valita ollenkaan. Tykkään. Talokin tärisee välillä tuulen voimasta. Yippeeee! Tosin ulkona ollessa tarvii takkia, ja mun takki ei ole ohut, mutta silti juuri sopiva. Go figure.
Menin tänään siis käymään Huovisten kanssa Sannomiyassa. Bussi täältä on 200y ja kestää about 10-15min. Eli ei paha. Ja viikolla päiväsaikaan busseja menee 5min välein, että ei todellakaan paha ollenkaan.
Sannomiyassa kierreltiin sitten ja käytiin kahvilla ennen kuin Harri&Elina lähtivät lapsia hakemaan koulusta ja minä sitten jäin kävelemään siellä. Käväsin Daieissa ja löysin jo muutaman kaupan, josta teki ihan pahaa lähteä pois. Löytyi kaikkea kivaa! :) Onnistuin olemaan kyllä ostamatta mitään, ja olen aika ylpeä siitä asiasta. Lompakkoa etsin, mutta kaikki oli aika bling bling mitä löytyi ja en ehkä kuitenkaan sellaista halua, vaikka vähän enemmän väriä nykyiseen mustaan halusinkin.. Päädyin ostamaan digitaalisen pöytäkellon (sana..??) ja se onkin mukava, kun se näyttää päivän ja lämpötilankin!
Kävin Sannomiyassa myös Daiein alakerrassa olevassa Crepe paikassa ja nami nami! Sara varmaan saattaa kyseisen paikan muistaa, käytiin siellä muutamaan kertaan..? Siinä Starbucksin alapuolella, bussiasemaa vastapäätä. Ja totta kai piti tutussa leipomossakin käydä. Ja kaikki oli aivan ennallaan! Patongit löytyi aivan samasta paikasta ja ai vitsit oli muuten hyvää!!
Sannomiyassa oli kiva kierrellä ja kyllä sitä tajusi taas, että on sitä tyttö niin kaupunkilainen, että hoh hoh. Olin niiiiiin onnellinen siellä kierrellessä! Tosin vähän yksinäistä oli yksin mennä, varsinkin kun Crepe paikassa istuin yksin ja muut olivat kavereiden kanssa.. Mutta ehkä sitä itsekin kavereita saa, joiden kanssa voi mennä ympäriinsä :)
Kävin Sannomiyassa myös aivan pika-pikaa OPAssa, ja ihan oikeasti aloin hetkeksi nauramaan siellä. Olin niin out of my element siellä, että ei tosikaan! Kaikilla oli hienosti hiukset ja meikki aivan viimeisen päälle ja vaatteet merkkituotteita ja kaupoissa olevat tuotteet olivat niin hienosto meininkiä.. Ja meikäläinen käppäilee siellä Niken kengissä, tuulitakki päällä, hiukset sekaisin tuulesta ja reppu selässä. Että kyllä nauratti. Ja aika nopeasti sieltä sitten häivyinkin.
Kotiin tulin joskus puoli neljän jälkeen, ja en kauaa kerennyt hengähtää, kun sitten Nummeloiden kanssa lähdettiin HAT-Koben Blomer ostoskeskukseen. Siellä sitten menikin loppuilta. Kivoja kauppoja löytyi sieltä myös ja pitää joku kerta mennä uudestaan.. Alakerrassa oleva urheilukauppa on ISO. Aivan älytön. Löytää ainakin tavaraa, jos ei muuta.. Tai sitten ei, kun on liian suuri kauppa.. :D
Ruokakaupassakin tuli käytyä siellä, kun kaupassa on -10% maanantaisin, niin pakkohan sitä oli käyttää hyväkseen. Hirveästi en ostanut, kun ei kauheasti tarvinnut, mutta tuli sitä taas teetä ja leipää ostettua.
Paljon on tapahtunut tänään ja aivan ihanaa on ollut. Onseniin ja syömään on Nummeloiden kanssa tarkoitus tässä joku kerta mennä ja can't wait!! Ehkä sitä tämän jälkeen saa itsensä helpommin raahattua pois täältä kämpästä, kun tajusi, että kyllä se kaupunkielämä on meikäläisen juttu.. :)
-M
Ulkonakin on siis kylmä. Tuuli on jatkunut tälle päivälle ja se onkin suhteellisen raju. Hassua, kun taifuunia ei ole lähimaillakaan. Noh, meikäläinen ei kyllä asiasta valita ollenkaan. Tykkään. Talokin tärisee välillä tuulen voimasta. Yippeeee! Tosin ulkona ollessa tarvii takkia, ja mun takki ei ole ohut, mutta silti juuri sopiva. Go figure.
Menin tänään siis käymään Huovisten kanssa Sannomiyassa. Bussi täältä on 200y ja kestää about 10-15min. Eli ei paha. Ja viikolla päiväsaikaan busseja menee 5min välein, että ei todellakaan paha ollenkaan.
Sannomiyassa kierreltiin sitten ja käytiin kahvilla ennen kuin Harri&Elina lähtivät lapsia hakemaan koulusta ja minä sitten jäin kävelemään siellä. Käväsin Daieissa ja löysin jo muutaman kaupan, josta teki ihan pahaa lähteä pois. Löytyi kaikkea kivaa! :) Onnistuin olemaan kyllä ostamatta mitään, ja olen aika ylpeä siitä asiasta. Lompakkoa etsin, mutta kaikki oli aika bling bling mitä löytyi ja en ehkä kuitenkaan sellaista halua, vaikka vähän enemmän väriä nykyiseen mustaan halusinkin.. Päädyin ostamaan digitaalisen pöytäkellon (sana..??) ja se onkin mukava, kun se näyttää päivän ja lämpötilankin!
Kävin Sannomiyassa myös Daiein alakerrassa olevassa Crepe paikassa ja nami nami! Sara varmaan saattaa kyseisen paikan muistaa, käytiin siellä muutamaan kertaan..? Siinä Starbucksin alapuolella, bussiasemaa vastapäätä. Ja totta kai piti tutussa leipomossakin käydä. Ja kaikki oli aivan ennallaan! Patongit löytyi aivan samasta paikasta ja ai vitsit oli muuten hyvää!!
Sannomiyassa oli kiva kierrellä ja kyllä sitä tajusi taas, että on sitä tyttö niin kaupunkilainen, että hoh hoh. Olin niiiiiin onnellinen siellä kierrellessä! Tosin vähän yksinäistä oli yksin mennä, varsinkin kun Crepe paikassa istuin yksin ja muut olivat kavereiden kanssa.. Mutta ehkä sitä itsekin kavereita saa, joiden kanssa voi mennä ympäriinsä :)
Kävin Sannomiyassa myös aivan pika-pikaa OPAssa, ja ihan oikeasti aloin hetkeksi nauramaan siellä. Olin niin out of my element siellä, että ei tosikaan! Kaikilla oli hienosti hiukset ja meikki aivan viimeisen päälle ja vaatteet merkkituotteita ja kaupoissa olevat tuotteet olivat niin hienosto meininkiä.. Ja meikäläinen käppäilee siellä Niken kengissä, tuulitakki päällä, hiukset sekaisin tuulesta ja reppu selässä. Että kyllä nauratti. Ja aika nopeasti sieltä sitten häivyinkin.
Kotiin tulin joskus puoli neljän jälkeen, ja en kauaa kerennyt hengähtää, kun sitten Nummeloiden kanssa lähdettiin HAT-Koben Blomer ostoskeskukseen. Siellä sitten menikin loppuilta. Kivoja kauppoja löytyi sieltä myös ja pitää joku kerta mennä uudestaan.. Alakerrassa oleva urheilukauppa on ISO. Aivan älytön. Löytää ainakin tavaraa, jos ei muuta.. Tai sitten ei, kun on liian suuri kauppa.. :D
Ruokakaupassakin tuli käytyä siellä, kun kaupassa on -10% maanantaisin, niin pakkohan sitä oli käyttää hyväkseen. Hirveästi en ostanut, kun ei kauheasti tarvinnut, mutta tuli sitä taas teetä ja leipää ostettua.
Paljon on tapahtunut tänään ja aivan ihanaa on ollut. Onseniin ja syömään on Nummeloiden kanssa tarkoitus tässä joku kerta mennä ja can't wait!! Ehkä sitä tämän jälkeen saa itsensä helpommin raahattua pois täältä kämpästä, kun tajusi, että kyllä se kaupunkielämä on meikäläisen juttu.. :)
-M
sunnuntai 1. marraskuuta 2009
Totoro!
Ulkona on Totoro sää.
Tai no. Yksi sen elokuvan kohtauksista ainakin. Se missä tuulee ihan hirveesti ulkona ja talo tärisee ja katto tuntuu lähtevän pään päältä.
Ulkona siis tuulee, ja paljon. Me likes very much. Heiluttelee naapurin muoveja kyllä niin hirveellä metelillä, että hellurei.
Aamulla kirkkoon lähtiessä aurinko paistoi ja oli oikein mukavan lämmin. Sitten, kun tuli kotiin lähtö aika, ulkona satoi suhteellisen paljon. Äkkiä Lawsonilta sateenvarjoa ostamaan ja sitten kotiin. Sen jälkeen onkin aika lailla koko ajan satanut. Välillä satoi ihan urakallakin jo, nyt alkaa vähitellen helpottamaan. Ihanaa, siis aivan niin ihanaa. Olen pienoisessa flunssassa, joten kirkon jälkeen vain makoilin sängyn pohjalla ja kuuntelin hetkisen ulkona olevaa sadetta ja tuulta.
Se on niin uskomatonta ja mahtavaa, kuinka sade peittää alleen kaikki äänet. Vieressä menee suhteellisen iso tie, ja jollei rekka mennyt ohi, niin ei autojen ääniä kuulunut ollenkaan. Oli rauhallinen olo, pakko myöntää. Oli ihana tuijottaa ulos ja katsoa kuinka sade piiskasi ikkunaa ja peitti alleen kaiken kuivuuden. Ja nyt Marika lopettaa runoilun. Teki pahaa kirjoittaa jo tuo osa. :D
Vuoret oli upean näköisiä, kun junasta näki, kuinka sadepilvet olivat todella alhaalla, ja peittivät vuoresta kaiken metsän. Kamera kun olisi ollut mukana, niin olisi saanut upeita kuvia.
Tuohon Totoro kommenttiin vielä sen verran haluaisin lisätä, että kun kirkolta lähdettiin ja puiden alla käveltiin, puista tippuvat suuret pisarat osuivat varjoon isolla räminällä. Siitä jos mistä tulee Totoro mieleen. Tänään on ollut tällainen ihana Totoro päivä<3
Huomenna Huovisten kanssa Sannomiyaan. Ehkä flunssasta parantuneena..?
Tai no. Yksi sen elokuvan kohtauksista ainakin. Se missä tuulee ihan hirveesti ulkona ja talo tärisee ja katto tuntuu lähtevän pään päältä.
Ulkona siis tuulee, ja paljon. Me likes very much. Heiluttelee naapurin muoveja kyllä niin hirveellä metelillä, että hellurei.
Aamulla kirkkoon lähtiessä aurinko paistoi ja oli oikein mukavan lämmin. Sitten, kun tuli kotiin lähtö aika, ulkona satoi suhteellisen paljon. Äkkiä Lawsonilta sateenvarjoa ostamaan ja sitten kotiin. Sen jälkeen onkin aika lailla koko ajan satanut. Välillä satoi ihan urakallakin jo, nyt alkaa vähitellen helpottamaan. Ihanaa, siis aivan niin ihanaa. Olen pienoisessa flunssassa, joten kirkon jälkeen vain makoilin sängyn pohjalla ja kuuntelin hetkisen ulkona olevaa sadetta ja tuulta.
Se on niin uskomatonta ja mahtavaa, kuinka sade peittää alleen kaikki äänet. Vieressä menee suhteellisen iso tie, ja jollei rekka mennyt ohi, niin ei autojen ääniä kuulunut ollenkaan. Oli rauhallinen olo, pakko myöntää. Oli ihana tuijottaa ulos ja katsoa kuinka sade piiskasi ikkunaa ja peitti alleen kaiken kuivuuden. Ja nyt Marika lopettaa runoilun. Teki pahaa kirjoittaa jo tuo osa. :D
Vuoret oli upean näköisiä, kun junasta näki, kuinka sadepilvet olivat todella alhaalla, ja peittivät vuoresta kaiken metsän. Kamera kun olisi ollut mukana, niin olisi saanut upeita kuvia.
Tuohon Totoro kommenttiin vielä sen verran haluaisin lisätä, että kun kirkolta lähdettiin ja puiden alla käveltiin, puista tippuvat suuret pisarat osuivat varjoon isolla räminällä. Siitä jos mistä tulee Totoro mieleen. Tänään on ollut tällainen ihana Totoro päivä<3
Huomenna Huovisten kanssa Sannomiyaan. Ehkä flunssasta parantuneena..?
keskiviikko 28. lokakuuta 2009
Hiruzen.
Eli Hiruzenin reissusta. Lähdettiin sunnuntaina kahden aikoihin täältä ajelemaan Pihkaloiden kanssa ja matka taittui oikein mukavasti ja rattoisasti. Tuli myös taas kerran todistettua kuinka Jorman huumorintaju on erittäin sarkastinen ja näsäviisas. Tässä nopea esimerkki: Olemme ajelemassa vuorten ympäröimällä moottoritiellä. Lea, Jorman vaimo, sanoo, että jaha, ollaan sitten vuorten keskellä. Jorma siihen sitten kylmän viileästi, että eeei, kyllä me kuule nyt olemme laaksossa. Vuoret on ympärillä, emme me niiden keskellä. Hetki meni siinä tajuta, että täh. Mutta pakko myöntää, että tuli vähän isä mieleen Jorman vitseistä. Sori vaan paps! :D Samanlaisia papparaisvitsejä lähti sieltä ;)
Yhden pienen pysähdyksen kanssa reissuun meni aika lailla tasan kolme tuntia. En osaa edes kuvailla sitä tunnetta, kun näki niitä tuttuja maisemia reissun varrelta, ja Akashin sillankin! Nostalgiaa..
Hiruzeniin saavuttaessa, oli lämpötila tippunut huomattavasti Koben verrattuna. Kobessa oli noin 21 ja Hiruzenissa 15. Oli kylmä, voin sen verran kertoa. Ymmärrettävää, kun miettii, että olimme 500m korkeudessa. Ja rauhallista oli Koben verrattuna. Autoja ei melkein ollenkaan ja joka puolella vihreitä vuoria.
Hiruzeniin saavuttiin aika lailla samaan aikaan kuin muutkin. Sain myös kännykän käsiini, josta siis jo aiemmin purin jo tunteitani.. Ei siitä sen enempää. Kauhea pettymys siellä tosin oli, kun tajusin, ettemme majoitukaan tutussa päärakennuksessa. Siellä on siihen tien toisella puolella olevaan navettaan tehty hienot kokous- ja majoitustilat, joten siellä sitten hienoissa, uusissa hienoissa huoneissa majoituttiin. Kylmä siellä oli sinne mennessä ja kaasulämmittimet meni heti päälle. Sisällä oli 14 astetta sinne mennessä. Onneksi huoneet lämpenivät nopeasti. Alla kuva uusista tiloista. Ja ei, pointtina ei ole ne autot. Kai te myös huomaatte pyöreperäisyydet? Aika noloo..
Ruoat sentään olivat vielä päärakennuksessa tuttuun tapaan. Hyvää ruokaa oli!
Ensimmäinen ilta meni rauhallisesti ilman sen suurempaa ohjelmaa. Katselimme vanhoja valokuvia matkan varrelta, löytyi sieltä kuvia myös tämän tytön perheestä. Vanhemmista varsinkin! Oli hauska katsella kuvia vanhemmista vuodelta -82 tai vastaavia. :)
Seuraavana aamuna aamupalan jälkeen muut työntekijät menivät pitämään omia kokouksiaan klo 9 - 12 ja meikäläinen sitten jäi hoitamaan lapsia. Siellä oli kuusi lasta, iät 2 - 9. Voin sanoa, että aika joukko oli. Aika tuntui matelevan ja pienin ikävöi äitiä kun vanhin valitti tylsyyttä. Siinä vaiheessa oli 'shoot me now' fiilis ja ase olisi otettu innolla vastaan.. Siitä sitten onneksi joten kuten ilman sen suurempia haavereita selvittiin ja alkoi sitten pitkähkö vapaa-aika, 12 - 17.30. Lähdimme sitten Nummeloiden, Kallioisten ja Ullan kanssa käymään suht lähellä olevassa souvenir kaupassa. Kävelimme sinne samalla, kun ulkona vähän tihutti vettä. Oli mukava kuulla Jukalta mitä Sumotoon kuuluu ja mitä siellä on muuttunut ja mitä ei.
Kävely matkan varrelta sai hienoja kuvia, vaikka vuorten huiput olivatkin pilvessä. Ja aivan upeat ruskat olivat siellä alkamassa/meneillään. Löydettiin myös muutama koivu eräästä puistosta! Taitaa Hiruzenin ilmasto olla sille parempaa, kuin Jasukon koskaan oli. :D
Tuon reissun jälkeen lähdimme sitten pikkuporukalla Onseniin (paikallinen kylpylä). Lähin ja ihanin pikku onsen ei ollut maanantaina auki, joten menimme sitten jonnekin hotelliin. Oli vähän pettymys, kun ei siellä ollut kuin yksi allas, ja sekin oli sisällä. Eipä sitä hirveän kauaa siellä sitten jaksanut olla. Ihanaa se silti oli olla siellä kuumassa vedessä ja nauttia ja rentoutua.
Sen jälkeen takaisin ruoalle Hiruzeniin ja samantyyppinen iltaohjelma kuin edellisenäkin iltana, eli pientä ohjelmaa, tällä kertaa Kivirantojen perheeltä. Muutama sketsi ja leikki ja sitten iltapala. Siinä vaiheessa alkoi meikäläistä ramaseen niin ilkeästi, että sanoin hyvät yöt ja menin nukkumaan. Nukahdin muutaman minuutin ennen yhdeksää ja nukuin mukavasti melkein kahdeksaan, kun Ulla herätti. Ei ollut herätyskello herättänyt, kun akku oli loppunut. Noh, aamupalalle kerkesin kuitenkin.
Aamu oli taas samanlainen kuin ennenkin, eli lasten hoitoa. Tällä kertaa nuorin ei ollut mukana, eli ikähaarukka 5 - 9, joten tällä porukalla meni huomattavasti paremmin. Mentiin sitten ulos pelailemaan jalkapalloa ja hippaa ja sählyä ja mitä kaikkea muuta. Meni aivan eri lailla kuin maanantaina ja oli ihan ilo leikkiä niitten kanssa siellä. Muutamasta lapsesta olin oikein positiivisesti yllättynyt, kuinka fiksuja ja reiluja he olivat nuorempia kohtaan. Aika meni nopeasti ja pian kello olikin jo 12 ja lounas koitti. Lounaan jälkeen oli pakkausta ja ehtoollinen sekä sen jälkeen kotimatka. Alla muutama kuva Hiruzenista.
Kotimatka tuntui pidemmältä kuin menomatka, mutta emme menneet koko matkaa moottoritietä, vaan noin 30km ennen Akashia alettiin mennä pikkuteitä. Oli oikein ihanaa katsella taas maisemia, joita ei aina niin hyvin moottoriteiltä näe.
Reissu oli väsyttävä, mutta silti mukava. Ihmisiä oli ihana nähdä ja uusin tutustua. Ja tänään on selkeästi parempi päivä, jaksaa taas positiivisesti ajatella. :) Saatan myöhemmin vielä tästä päivästä kirjoitella, vaikka ei hirveästi mitään tapahtunutkaan. Ehkä kuvia ruoista? ;)
-M
Yhden pienen pysähdyksen kanssa reissuun meni aika lailla tasan kolme tuntia. En osaa edes kuvailla sitä tunnetta, kun näki niitä tuttuja maisemia reissun varrelta, ja Akashin sillankin! Nostalgiaa..
Hiruzeniin saavuttaessa, oli lämpötila tippunut huomattavasti Koben verrattuna. Kobessa oli noin 21 ja Hiruzenissa 15. Oli kylmä, voin sen verran kertoa. Ymmärrettävää, kun miettii, että olimme 500m korkeudessa. Ja rauhallista oli Koben verrattuna. Autoja ei melkein ollenkaan ja joka puolella vihreitä vuoria.
Hiruzeniin saavuttiin aika lailla samaan aikaan kuin muutkin. Sain myös kännykän käsiini, josta siis jo aiemmin purin jo tunteitani.. Ei siitä sen enempää. Kauhea pettymys siellä tosin oli, kun tajusin, ettemme majoitukaan tutussa päärakennuksessa. Siellä on siihen tien toisella puolella olevaan navettaan tehty hienot kokous- ja majoitustilat, joten siellä sitten hienoissa, uusissa hienoissa huoneissa majoituttiin. Kylmä siellä oli sinne mennessä ja kaasulämmittimet meni heti päälle. Sisällä oli 14 astetta sinne mennessä. Onneksi huoneet lämpenivät nopeasti. Alla kuva uusista tiloista. Ja ei, pointtina ei ole ne autot. Kai te myös huomaatte pyöreperäisyydet? Aika noloo..
Ruoat sentään olivat vielä päärakennuksessa tuttuun tapaan. Hyvää ruokaa oli!
Ensimmäinen ilta meni rauhallisesti ilman sen suurempaa ohjelmaa. Katselimme vanhoja valokuvia matkan varrelta, löytyi sieltä kuvia myös tämän tytön perheestä. Vanhemmista varsinkin! Oli hauska katsella kuvia vanhemmista vuodelta -82 tai vastaavia. :)
Seuraavana aamuna aamupalan jälkeen muut työntekijät menivät pitämään omia kokouksiaan klo 9 - 12 ja meikäläinen sitten jäi hoitamaan lapsia. Siellä oli kuusi lasta, iät 2 - 9. Voin sanoa, että aika joukko oli. Aika tuntui matelevan ja pienin ikävöi äitiä kun vanhin valitti tylsyyttä. Siinä vaiheessa oli 'shoot me now' fiilis ja ase olisi otettu innolla vastaan.. Siitä sitten onneksi joten kuten ilman sen suurempia haavereita selvittiin ja alkoi sitten pitkähkö vapaa-aika, 12 - 17.30. Lähdimme sitten Nummeloiden, Kallioisten ja Ullan kanssa käymään suht lähellä olevassa souvenir kaupassa. Kävelimme sinne samalla, kun ulkona vähän tihutti vettä. Oli mukava kuulla Jukalta mitä Sumotoon kuuluu ja mitä siellä on muuttunut ja mitä ei.
Kävely matkan varrelta sai hienoja kuvia, vaikka vuorten huiput olivatkin pilvessä. Ja aivan upeat ruskat olivat siellä alkamassa/meneillään. Löydettiin myös muutama koivu eräästä puistosta! Taitaa Hiruzenin ilmasto olla sille parempaa, kuin Jasukon koskaan oli. :D
Tuon reissun jälkeen lähdimme sitten pikkuporukalla Onseniin (paikallinen kylpylä). Lähin ja ihanin pikku onsen ei ollut maanantaina auki, joten menimme sitten jonnekin hotelliin. Oli vähän pettymys, kun ei siellä ollut kuin yksi allas, ja sekin oli sisällä. Eipä sitä hirveän kauaa siellä sitten jaksanut olla. Ihanaa se silti oli olla siellä kuumassa vedessä ja nauttia ja rentoutua.
Sen jälkeen takaisin ruoalle Hiruzeniin ja samantyyppinen iltaohjelma kuin edellisenäkin iltana, eli pientä ohjelmaa, tällä kertaa Kivirantojen perheeltä. Muutama sketsi ja leikki ja sitten iltapala. Siinä vaiheessa alkoi meikäläistä ramaseen niin ilkeästi, että sanoin hyvät yöt ja menin nukkumaan. Nukahdin muutaman minuutin ennen yhdeksää ja nukuin mukavasti melkein kahdeksaan, kun Ulla herätti. Ei ollut herätyskello herättänyt, kun akku oli loppunut. Noh, aamupalalle kerkesin kuitenkin.
Aamu oli taas samanlainen kuin ennenkin, eli lasten hoitoa. Tällä kertaa nuorin ei ollut mukana, eli ikähaarukka 5 - 9, joten tällä porukalla meni huomattavasti paremmin. Mentiin sitten ulos pelailemaan jalkapalloa ja hippaa ja sählyä ja mitä kaikkea muuta. Meni aivan eri lailla kuin maanantaina ja oli ihan ilo leikkiä niitten kanssa siellä. Muutamasta lapsesta olin oikein positiivisesti yllättynyt, kuinka fiksuja ja reiluja he olivat nuorempia kohtaan. Aika meni nopeasti ja pian kello olikin jo 12 ja lounas koitti. Lounaan jälkeen oli pakkausta ja ehtoollinen sekä sen jälkeen kotimatka. Alla muutama kuva Hiruzenista.
Kotimatka tuntui pidemmältä kuin menomatka, mutta emme menneet koko matkaa moottoritietä, vaan noin 30km ennen Akashia alettiin mennä pikkuteitä. Oli oikein ihanaa katsella taas maisemia, joita ei aina niin hyvin moottoriteiltä näe.
Reissu oli väsyttävä, mutta silti mukava. Ihmisiä oli ihana nähdä ja uusin tutustua. Ja tänään on selkeästi parempi päivä, jaksaa taas positiivisesti ajatella. :) Saatan myöhemmin vielä tästä päivästä kirjoitella, vaikka ei hirveästi mitään tapahtunutkaan. Ehkä kuvia ruoista? ;)
-M
tiistai 27. lokakuuta 2009
Tunteita ja tuoksuja.
Huh huh. Olis niiiiiiiiiin hirveästi kirjoitettavaa, ettei tosikaan. Ajattelin tosin nyt tällä kertaa vaan kirjoittaa vähän ajatuksia, joita on nyt päällimmäisenä mielessä ja vaikkapa huomenissa sitten kirjoitella Hiruzenin reissusta tarkemmin. Muutama kuvakin löytyy reissusta sitten :)
Viimeinen viikko on ollut yhtä vuoristorataa. Aivan täyttä vuoristorataa. Välillä on niin ihana fiilis olla Japanissa ja välillä taas kaipaa kotiin. Ja nyt huom huom huom! Kotiin, ei Suomeen. Kaipaa sitä tuttua ja turvallista omaa kotia. Tänä iltana jotenkin iski, tai siis nyt, oikein kunnolla sellanen omanlainen ikävä. Ei ehkä sellainen, että olisi pakko päästä pois täältä, ei ei, vaan enemmän sellanen turvallisuuden tunteen kaipuu. Yksinäistäkin täällä tavallaan on.
Japanissa on aivan ihana olla, ja koko ajan mietin, että Suomeen en halua takaisin, en missään nimessä. Kauhean väsynyt olen ollut, nukkunut 9-11 tuntia yössä ja sekään ei tunnu olevan tarpeeksi, aina herään herätyskelloon. Mutta ehkä se tästä tasottuu, kun huomenna alkaa sitten se rutiini eikä ole niin hirveästi vapaa aikaa.
Jännittää töiden alkaminen kauheasti, mutta ehkä sitä siitä.
Pienet asiat sitten on myös ärsyttänyt täällä. Pinnalliset asiat. Sain kännykän sunnuntaina. Kännykkä joka on edellisillä KV-linjalaisilla ollut minua ennen. Se on niin kauhea ja ruma ja ärsyttävä, että tekisi vain mieli heittää se laatikkoon eikä katsoa sitä vuoteen kertaakaan. Ei sellaista kehtaa käyttää. Piste. Toivottavasti ei ihmiset hirveästi siihen soita, ettei tarvitse junassa tai bussissa sitä ottaa laukusta ulos. Tiedän, että tämä on tyhmä asia, mutta kun tunteet on pinnassa, niin vähemmästäkin ärsyttää.
TV asia on hoidettu. Ei vain minun mielikseni. Asuntolassa on periaate, että tänne ei TVtä tuoda. Piste. Se on sitten siinä. Pettymys on valtava. Ihan älytön. Mutta aikuisia sitä ollaan ja siitäkin selvitään.
Ihmiset täällä ovat omalla tavallaan erilaisia kuin muistelin. En nyt siis puhu japanilaisista vaan muista suomalaisista työntekijöistä. Tuttua ja turvallista ei heidän seurassaan ole. Ainakaan vielä. Eikä varsinkaan heidän kanssaan, jotka tuossa ovat minussa enimmäkseen vastuussa. Mutta siitäkin selvitään. Taitaa tuosta tulla reissun motto. "Siitäkin selvitään. Kaikesta selvitään." Tällä hetkellä vaan ei jaksaisi aina selvitä. Eipä sille toisaalta voi mitään.
Positiivisena tähän loppuun on pakko pistää syksy. En ole koskaan pahemmin syksystä välittänyt, mutta nyt muistan Japanin syksyn. Se on aivan ihana. Varsinkin 'maalla'. Se kuinka riisipelloilla olkia poltetaan ja se tuoksu, joka siitä lähtee. Sanoinkuvailemattoman mahtavaa. Kaupungissa sitä ei valitettavasti koe. Sumotossa sitten. Pitäisi varmaan tuohon vuorelle lähteä lenkkeilemään, josko siellä saisi sellaista 'omaa aikaa' ja rauhottua vähän.
Huomenna sitten Hiruzenin reissusta, joka toivottavasti tuo vähän positiivisempaa kuvaa tästä kaikesta. Reissu meni upeasti ja upea ruska siellä oli jo alkamassa.
Mutta, huomiseen!
-M
P.S. Pakko myöntää, vähän on sellainen "mommyyyy"-fiilis.. :D
Viimeinen viikko on ollut yhtä vuoristorataa. Aivan täyttä vuoristorataa. Välillä on niin ihana fiilis olla Japanissa ja välillä taas kaipaa kotiin. Ja nyt huom huom huom! Kotiin, ei Suomeen. Kaipaa sitä tuttua ja turvallista omaa kotia. Tänä iltana jotenkin iski, tai siis nyt, oikein kunnolla sellanen omanlainen ikävä. Ei ehkä sellainen, että olisi pakko päästä pois täältä, ei ei, vaan enemmän sellanen turvallisuuden tunteen kaipuu. Yksinäistäkin täällä tavallaan on.
Japanissa on aivan ihana olla, ja koko ajan mietin, että Suomeen en halua takaisin, en missään nimessä. Kauhean väsynyt olen ollut, nukkunut 9-11 tuntia yössä ja sekään ei tunnu olevan tarpeeksi, aina herään herätyskelloon. Mutta ehkä se tästä tasottuu, kun huomenna alkaa sitten se rutiini eikä ole niin hirveästi vapaa aikaa.
Jännittää töiden alkaminen kauheasti, mutta ehkä sitä siitä.
Pienet asiat sitten on myös ärsyttänyt täällä. Pinnalliset asiat. Sain kännykän sunnuntaina. Kännykkä joka on edellisillä KV-linjalaisilla ollut minua ennen. Se on niin kauhea ja ruma ja ärsyttävä, että tekisi vain mieli heittää se laatikkoon eikä katsoa sitä vuoteen kertaakaan. Ei sellaista kehtaa käyttää. Piste. Toivottavasti ei ihmiset hirveästi siihen soita, ettei tarvitse junassa tai bussissa sitä ottaa laukusta ulos. Tiedän, että tämä on tyhmä asia, mutta kun tunteet on pinnassa, niin vähemmästäkin ärsyttää.
TV asia on hoidettu. Ei vain minun mielikseni. Asuntolassa on periaate, että tänne ei TVtä tuoda. Piste. Se on sitten siinä. Pettymys on valtava. Ihan älytön. Mutta aikuisia sitä ollaan ja siitäkin selvitään.
Ihmiset täällä ovat omalla tavallaan erilaisia kuin muistelin. En nyt siis puhu japanilaisista vaan muista suomalaisista työntekijöistä. Tuttua ja turvallista ei heidän seurassaan ole. Ainakaan vielä. Eikä varsinkaan heidän kanssaan, jotka tuossa ovat minussa enimmäkseen vastuussa. Mutta siitäkin selvitään. Taitaa tuosta tulla reissun motto. "Siitäkin selvitään. Kaikesta selvitään." Tällä hetkellä vaan ei jaksaisi aina selvitä. Eipä sille toisaalta voi mitään.
Positiivisena tähän loppuun on pakko pistää syksy. En ole koskaan pahemmin syksystä välittänyt, mutta nyt muistan Japanin syksyn. Se on aivan ihana. Varsinkin 'maalla'. Se kuinka riisipelloilla olkia poltetaan ja se tuoksu, joka siitä lähtee. Sanoinkuvailemattoman mahtavaa. Kaupungissa sitä ei valitettavasti koe. Sumotossa sitten. Pitäisi varmaan tuohon vuorelle lähteä lenkkeilemään, josko siellä saisi sellaista 'omaa aikaa' ja rauhottua vähän.
Huomenna sitten Hiruzenin reissusta, joka toivottavasti tuo vähän positiivisempaa kuvaa tästä kaikesta. Reissu meni upeasti ja upea ruska siellä oli jo alkamassa.
Mutta, huomiseen!
-M
P.S. Pakko myöntää, vähän on sellainen "mommyyyy"-fiilis.. :D
lauantai 24. lokakuuta 2009
Hiruzen!
En jaksa pahemmin kirjotella viimesestä parista päivästä. Mitään uutta ei ole tapahtunut, olen aika lailla vain oleskellut kämpillä ja nukkunut vähän väsymystä pois, kun ei millään meinaa antaa periksi. Olen myös syönyt kaikkea kivaa ja hirveesti on kaupassa vielä jäljellä ruokia mitä todellakin pitää ostaa. Eilen nautin yukimidaifukusta ja nam nam, että oli hyvää. My personal heaven here, I can tell you that.
Huomenna lähdetään sitten puolenpäivän aikoihin Hiruzeniin retriittiin, joten minusta ei tule kuulumaan mitään ennen keskiviikkoa. Eli pärjäilkäähän! Kuvia sitten varmaankin tulee reissusta, on sen verran hienoa aluetta se Hiruzenkin ;)
-M
Huomenna lähdetään sitten puolenpäivän aikoihin Hiruzeniin retriittiin, joten minusta ei tule kuulumaan mitään ennen keskiviikkoa. Eli pärjäilkäähän! Kuvia sitten varmaankin tulee reissusta, on sen verran hienoa aluetta se Hiruzenkin ;)
-M
torstai 22. lokakuuta 2009
Virallinen alieni
Täältä kirjoittelee tällä kertaa virallinen alieni. Tai no. Kuukauden päästä se vasta virallista on, mutta alien registration tuli tänään anyway tehtyä ja kortti pitäisi kuukauden päästä sitten olla valmis. Onneksi Jorma on täällä, en olisi ikinä saanut itse lähteä hoitamaan tuollaista asiaa heti toisena päivänä.
Viime yö meni vähän ikävästi. Menin nukkumaan vähän ennen puoli yhdeksän (*gasp*!) ja nukahdin aivan saman tien. Heräsin sitten kolmelta, aivan virkeänä ja ei nukuttanut sitten pätkän vertaa. Menin koneelle, kun muutakaan en keksinyt ja olin erittäin pettynyt, kun kukaan ei ollutkaan mesessä! Se oli vielä teillekin ihan ihmisten aikaa siellä Suomessa, ja silti ihan tyhjää näytti! I'm disappointed, you know! Sain kuitenkin unta sitten joskus viiden aikoihin ja nukuinkin herätykseen (klo10) asti aivan mahtavasti. Vaikka täällä joku hullu alkoikin imuroimaan kahdeksalta aamulla..
10.40 lähdimmekin sitten Jorman kanssa rekisteröimään meikäläistä Japanin kirjoille. Se meni todella nopeasti, virastossa ei tarvinnut olla kuin vajaa puoli tuntia, sekin varmaan vähän liioiteltu aika, ja seuraavaksi suuntasimme HAT-Koben kielikoululle. Se on joku ilmainen ohjelma Koben maanjäristys museon aivan vieressä, joten se on mahtavalla paikalla, plus tosiaan, että siellä on opiskelu ilmaista. Seuraavat kurssit alkavat vasta tammikuussa, joten sinne asti täytyy odotella, ja opiskella omatoimisesti. Kurssi tulee olemaan kaksi kertaa viikossa, joten se on oikein mukava sitten.
Sieltä sitten mentiin lounaalle koululle ja, äiti saa nyt olla ylpeä, kun söin ihan kaiken mitä eteen pistivät! Kaalit, etikkaiset kurkku-nuudeli mömmöt ja kaikki! Jopa pienet pekonin palat, joita mison seassa oli. Oli siinä tyttö ylpeänä, pakko myöntää.
Sen jälkeen sitten huoneeseen ja menin sitten ottamaan päikkärit. Maybe not the best idea but who cares? Nukuin jonkun tunnin verran, ja heräsin taas kelloon. Nukahdin tosin uudestaan, kännykkä käteen ja kaikki..
Neljältä sitten alkoi yhden kämppikseni englannin opetus, ja menin sitä seuraamaan, kun Jorma vähän ajatteli, että voisin ruveta häntä sitten opettamaan. Se oli ihan hauskaa, ja kaikki meni hyvin. Pääsin jopa kertomaan Jormalle jotain, mitä hän ei tiennyt!! Että in your face! Hah!
Vaikeuksia opetuksen kanssa tulee olemaan japanin kielen termit, esim kaikki substantiivit ja adjektiivit ja adverbit yms yms.
Käväisin sitten kaupassa ostamassa kaikkea hyvää, nyt löytyykin laukusta vähän turhan paljon makeita.. Mutta fruit jellyt olivat sellaisia, että niitä ei kauppaan voinut jättää. Aivan liian hyviä<3 Sama myös dangojen kanssa. Onnistuin myös sekoileen kaupassa, surprise surprise, ja maksettuani, olin unohtanut pistää rahapussin kolikko-osion kiinni ja kaikki sitten olikin lattialla. Nolo. Mutta kyllä siinä kaikki ympärillä olleet auttoivat, hyvä japanilaiset! :)
Siitä sitten seitsemältä Pihkaloiden mukana HAT-Kobeen johonkin piiriin, ja siellä sitten tulikin vietettyä loppuilta. Nyt alkaa kello pian näyttämään kymmentä illalla, ja ei väsytä pätkän vertaa. Oli päikkärit selkeästi aika huono idea.. Ehkä se tästä.
Mutta huomiseen taas!
-M
Viime yö meni vähän ikävästi. Menin nukkumaan vähän ennen puoli yhdeksän (*gasp*!) ja nukahdin aivan saman tien. Heräsin sitten kolmelta, aivan virkeänä ja ei nukuttanut sitten pätkän vertaa. Menin koneelle, kun muutakaan en keksinyt ja olin erittäin pettynyt, kun kukaan ei ollutkaan mesessä! Se oli vielä teillekin ihan ihmisten aikaa siellä Suomessa, ja silti ihan tyhjää näytti! I'm disappointed, you know! Sain kuitenkin unta sitten joskus viiden aikoihin ja nukuinkin herätykseen (klo10) asti aivan mahtavasti. Vaikka täällä joku hullu alkoikin imuroimaan kahdeksalta aamulla..
10.40 lähdimmekin sitten Jorman kanssa rekisteröimään meikäläistä Japanin kirjoille. Se meni todella nopeasti, virastossa ei tarvinnut olla kuin vajaa puoli tuntia, sekin varmaan vähän liioiteltu aika, ja seuraavaksi suuntasimme HAT-Koben kielikoululle. Se on joku ilmainen ohjelma Koben maanjäristys museon aivan vieressä, joten se on mahtavalla paikalla, plus tosiaan, että siellä on opiskelu ilmaista. Seuraavat kurssit alkavat vasta tammikuussa, joten sinne asti täytyy odotella, ja opiskella omatoimisesti. Kurssi tulee olemaan kaksi kertaa viikossa, joten se on oikein mukava sitten.
Sieltä sitten mentiin lounaalle koululle ja, äiti saa nyt olla ylpeä, kun söin ihan kaiken mitä eteen pistivät! Kaalit, etikkaiset kurkku-nuudeli mömmöt ja kaikki! Jopa pienet pekonin palat, joita mison seassa oli. Oli siinä tyttö ylpeänä, pakko myöntää.
Sen jälkeen sitten huoneeseen ja menin sitten ottamaan päikkärit. Maybe not the best idea but who cares? Nukuin jonkun tunnin verran, ja heräsin taas kelloon. Nukahdin tosin uudestaan, kännykkä käteen ja kaikki..
Neljältä sitten alkoi yhden kämppikseni englannin opetus, ja menin sitä seuraamaan, kun Jorma vähän ajatteli, että voisin ruveta häntä sitten opettamaan. Se oli ihan hauskaa, ja kaikki meni hyvin. Pääsin jopa kertomaan Jormalle jotain, mitä hän ei tiennyt!! Että in your face! Hah!
Vaikeuksia opetuksen kanssa tulee olemaan japanin kielen termit, esim kaikki substantiivit ja adjektiivit ja adverbit yms yms.
Käväisin sitten kaupassa ostamassa kaikkea hyvää, nyt löytyykin laukusta vähän turhan paljon makeita.. Mutta fruit jellyt olivat sellaisia, että niitä ei kauppaan voinut jättää. Aivan liian hyviä<3 Sama myös dangojen kanssa. Onnistuin myös sekoileen kaupassa, surprise surprise, ja maksettuani, olin unohtanut pistää rahapussin kolikko-osion kiinni ja kaikki sitten olikin lattialla. Nolo. Mutta kyllä siinä kaikki ympärillä olleet auttoivat, hyvä japanilaiset! :)
Siitä sitten seitsemältä Pihkaloiden mukana HAT-Kobeen johonkin piiriin, ja siellä sitten tulikin vietettyä loppuilta. Nyt alkaa kello pian näyttämään kymmentä illalla, ja ei väsytä pätkän vertaa. Oli päikkärit selkeästi aika huono idea.. Ehkä se tästä.
Mutta huomiseen taas!
-M
keskiviikko 21. lokakuuta 2009
Home Is Where the Heart Is
Home is where the heart is. Kotona ollaan.
Tällä hetkellä kodiksi siis muotoutuu/on muotoutunut pieni yhden hengen huone suuremmassa omakotitalossa. Talo on oikein mukava ja löytyy sieltä furot ja lämmittettävät WC-pytyt ja kaikkee hienoo. TV vaan puuttuu. Plus että keittiön kalusteet on aika kämäsiä, vaikka kämppä muuten onkin ihan priima kunnossa. Noh, ehkä sitä kuitenkin pärjää..?
Lennot menivät erinomaisen hyvin. HEL-AMS väli tuli nukuttua enemmän tai vähemmän. Viiden tunnin odotus Schipholin kentällä ei tuntunut missään, kun läppäriltä katseli Resident Evil trilogian. Aika sujui aika pelottavan nopeasti.
Lento Osakaan lähti ajallaan, ja kaikki meni hyvin. Alkuun otti vähän päähän ja pelotti, kun viereen tuli istumaan nuori äiti 13kk vauvansa kanssa, mutta siinä se aika meni hänen kanssaan jutustellessa ja lapsen kanssa leikkiessä. Oli lapsi hiljaakin, kun päätin ottaa vaivaiset 4h torkut. Sanomattakin selvää, että tuokin lento meni aivan hujauksessa. Leffoja en kauheasti siellä katsellut, Ghost of Past Girlfriends (tai joku muu vastaava) tuli katsottua kyllä, ja hyvä vaan, ettei sitä tullut koskaan lainattua. Oli vähän tylsä. Night at the Museum II:kin sieltä tuli, mutta kerkesin katsomaan vain viimeiset 15min kun heräsin vasta siinä vaiheessa. Tuskin missasin mitään suurta ja ihmeellistä.
Ruoat oli KLM:n lennolla harvinaisen hyvät, "yölläkin" sai Cup Noodlen, jos oli hereillä ja halusi. Ei sitä yleensä yöllä mitään syötävää saa. Että siitä plussat KLM:lle! Tosin pettymys oli, ettei tavallisessa economy luokassa ollutkaan omia entertainment centereitä, mutta selvisinpä ilmankin. Otin taas kerran lennoille kaaaaaauhean kasan tekemistä, ja loppujen lopuksi en tehnyt yhdelläkään mitään. iPodit pysyi laukussa, kuten kaikki sudokut ja vastaavat, kirjat ja lehdet.. Noh, ehkä sitä joku kerta oppii olla ottamatta niin hirveästi mukaan..
Saavuttiin Osakan kentällä 30min aikaisessa, ja sehän ei meikäläistä haitannut ollenkaan. Oli muutenkin mukavan aikainen aamu, ettei immigrationissa ollut pätkän vertaa jonoa, että ehkä 10min meni siinäkin. Laukunkin sain heti, kun sinne menin odottelemaan, että ei olisi voinut paremmin mennä. Sugimura-san olikin sitten vastassa kentällä eikä aikaakaan niin oltiin jo autolla. Siellä olikin yllätys! Sugimura-sanilla on koira, joka oli mukana ja olihan se ihana saada niinkin hieno vastaanotto söpöltä koiralta. :)
Kentältä lähdettiin kohti Kobea, ja koko matkan siinä sitten pälättelinkin ummet lammet kaikkea, mitä Sugimura-sania ei pakosti edes kiinnostanut.. Hyvin se ainakin oli keskustelussa mukana :D Käytiin sitten syömässä, tai no, minä kävin syömässä, kun kohteliaisuuttani menin sanomaan, että jotain voisin syödä. Sugimuralla ei kuitenkaan ollut nälkä, joten yksin päädyin syömään. Tonkatsua, riisiä ja miso-shirua. Yummy! Olin tosin aivan täynnä lennosta, että oli ahtamista..
Siinä sitten ajeltiin hetki ympäriinsä, käytettiin koiraa vähän lenkillä, kun koululle ei voinut vielä mennä. Oli mukava kyllä, pakko myöntää, nähdä vain tulevaa asuinaluetta ja ajella ympäriinsä. Silloin tuntui uskomattomalta, että täällä ollaan, vaikea käsittää asioita. Edelleen vaikea käsittää. Ulos kun menee, ja näkee japanilaisia ja japanin rekkareita autoissa yms, muistaa aina, että ai niin, täällähän sitä ollaan!
Koululla esittäydyin sitten ympäriinsä ja näin myös muut asuntolan opiskelijat. Vaikuttivat oikein mukavilta, että kyllä tässä seuraavan vuoden aikana tulee tutustumaan heihin, that's for sure! :) Koululla oli kuitenkin ruoka, ja valmiiksi kun olin täynnä, niin voin sanoa, että teki tiukkaa. En kuitenkaan kehdannut jättää, vaikka hitaasti ne alas menikin. Edelleen, 5h myöhemmin on aivan täysi olo, eikä mieli oikein tee hirveästi ruokaa. Olin ruoan jälkeen hetken pistämässä kamoja kasaan huoneessa, ja yritin olla nukkumatta.. Kyllä sitä silti sängylle rojahti ja nukahti. Onneksi heräsin sitten "BING" ja kiirehdin ylös 30min torkkujen jälkeen. Sen jälkeen kävin kahvilla Pihkaloilla, jotka siis asuvat aivan vieressä, ja siellä "piti" syödä keksiä ja kakkua, joten.. Noh, räjähtämispisteessä oltiin, lievästi sanottuna. Nummelan Marikin löysi tiensä Pihkaloille tyttöjen kanssa. Oli oikein mukava nähdä heitäkin taas! :)
Siitä sitten käväistiin vielä koululla moikkaamassa Danielia, joka sinne sitten jätettiin kielikoulun hullun työmäärän ääreen. Seuraavana oli edessä Nummeloiden asunnon tsekkaaminen, joka on suht lähellä kanssa. Mukava kämppä heillä siellä, talossa mielenkiintoisia ratkaisuja.. :D
Siitä sitten vihdoin omaan rauhaan ja kauppaan käymään. Kauheasti en mukaan mitään ottanut, aamupalan kun sain. Paahtoleipää ja Bulgaria jogurttia tuli mukaan, muita ilman pärjää vielä hetken. Täydestä tilasta huolimatta, himoitsen tuota paahtoleipä pakettia tuossa vieressä.. Pitää yrittää jaksaa aamuun asti.
Huomenna sitten edessä hieman virallisia käyntejä, täytyy rekisteröinnit tehdä yms, joten toivottakaa tsemppiä siellä kovilla tuoleilla istumiseen!
Väsymys on aivan uskomaton, päivällä silmät menivät omia menojaan kiinni, nyt kaiken tapahtuman jälkeen on vielä jonkin verran energiaa, mutta katsoo tunnin päästä, että kuinka silmät ristissä sitä hereillä yritetään pysyä.
Ai niin!
Säästä vielä sen verran, että asteita on 21, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Nice! Hieno welcome, niinkuin Sugimura jaksoi asiaa moneen kertaan muistuttaa :) Todellakin on olo tervetullut tänne. Kotona ollaan.
Marika kuittaa.
P.S. Kotiväelle paaaaaaljon terveisiä Sugimuralta!
Tällä hetkellä kodiksi siis muotoutuu/on muotoutunut pieni yhden hengen huone suuremmassa omakotitalossa. Talo on oikein mukava ja löytyy sieltä furot ja lämmittettävät WC-pytyt ja kaikkee hienoo. TV vaan puuttuu. Plus että keittiön kalusteet on aika kämäsiä, vaikka kämppä muuten onkin ihan priima kunnossa. Noh, ehkä sitä kuitenkin pärjää..?
Lennot menivät erinomaisen hyvin. HEL-AMS väli tuli nukuttua enemmän tai vähemmän. Viiden tunnin odotus Schipholin kentällä ei tuntunut missään, kun läppäriltä katseli Resident Evil trilogian. Aika sujui aika pelottavan nopeasti.
Lento Osakaan lähti ajallaan, ja kaikki meni hyvin. Alkuun otti vähän päähän ja pelotti, kun viereen tuli istumaan nuori äiti 13kk vauvansa kanssa, mutta siinä se aika meni hänen kanssaan jutustellessa ja lapsen kanssa leikkiessä. Oli lapsi hiljaakin, kun päätin ottaa vaivaiset 4h torkut. Sanomattakin selvää, että tuokin lento meni aivan hujauksessa. Leffoja en kauheasti siellä katsellut, Ghost of Past Girlfriends (tai joku muu vastaava) tuli katsottua kyllä, ja hyvä vaan, ettei sitä tullut koskaan lainattua. Oli vähän tylsä. Night at the Museum II:kin sieltä tuli, mutta kerkesin katsomaan vain viimeiset 15min kun heräsin vasta siinä vaiheessa. Tuskin missasin mitään suurta ja ihmeellistä.
Ruoat oli KLM:n lennolla harvinaisen hyvät, "yölläkin" sai Cup Noodlen, jos oli hereillä ja halusi. Ei sitä yleensä yöllä mitään syötävää saa. Että siitä plussat KLM:lle! Tosin pettymys oli, ettei tavallisessa economy luokassa ollutkaan omia entertainment centereitä, mutta selvisinpä ilmankin. Otin taas kerran lennoille kaaaaaauhean kasan tekemistä, ja loppujen lopuksi en tehnyt yhdelläkään mitään. iPodit pysyi laukussa, kuten kaikki sudokut ja vastaavat, kirjat ja lehdet.. Noh, ehkä sitä joku kerta oppii olla ottamatta niin hirveästi mukaan..
Saavuttiin Osakan kentällä 30min aikaisessa, ja sehän ei meikäläistä haitannut ollenkaan. Oli muutenkin mukavan aikainen aamu, ettei immigrationissa ollut pätkän vertaa jonoa, että ehkä 10min meni siinäkin. Laukunkin sain heti, kun sinne menin odottelemaan, että ei olisi voinut paremmin mennä. Sugimura-san olikin sitten vastassa kentällä eikä aikaakaan niin oltiin jo autolla. Siellä olikin yllätys! Sugimura-sanilla on koira, joka oli mukana ja olihan se ihana saada niinkin hieno vastaanotto söpöltä koiralta. :)
Kentältä lähdettiin kohti Kobea, ja koko matkan siinä sitten pälättelinkin ummet lammet kaikkea, mitä Sugimura-sania ei pakosti edes kiinnostanut.. Hyvin se ainakin oli keskustelussa mukana :D Käytiin sitten syömässä, tai no, minä kävin syömässä, kun kohteliaisuuttani menin sanomaan, että jotain voisin syödä. Sugimuralla ei kuitenkaan ollut nälkä, joten yksin päädyin syömään. Tonkatsua, riisiä ja miso-shirua. Yummy! Olin tosin aivan täynnä lennosta, että oli ahtamista..
Siinä sitten ajeltiin hetki ympäriinsä, käytettiin koiraa vähän lenkillä, kun koululle ei voinut vielä mennä. Oli mukava kyllä, pakko myöntää, nähdä vain tulevaa asuinaluetta ja ajella ympäriinsä. Silloin tuntui uskomattomalta, että täällä ollaan, vaikea käsittää asioita. Edelleen vaikea käsittää. Ulos kun menee, ja näkee japanilaisia ja japanin rekkareita autoissa yms, muistaa aina, että ai niin, täällähän sitä ollaan!
Koululla esittäydyin sitten ympäriinsä ja näin myös muut asuntolan opiskelijat. Vaikuttivat oikein mukavilta, että kyllä tässä seuraavan vuoden aikana tulee tutustumaan heihin, that's for sure! :) Koululla oli kuitenkin ruoka, ja valmiiksi kun olin täynnä, niin voin sanoa, että teki tiukkaa. En kuitenkaan kehdannut jättää, vaikka hitaasti ne alas menikin. Edelleen, 5h myöhemmin on aivan täysi olo, eikä mieli oikein tee hirveästi ruokaa. Olin ruoan jälkeen hetken pistämässä kamoja kasaan huoneessa, ja yritin olla nukkumatta.. Kyllä sitä silti sängylle rojahti ja nukahti. Onneksi heräsin sitten "BING" ja kiirehdin ylös 30min torkkujen jälkeen. Sen jälkeen kävin kahvilla Pihkaloilla, jotka siis asuvat aivan vieressä, ja siellä "piti" syödä keksiä ja kakkua, joten.. Noh, räjähtämispisteessä oltiin, lievästi sanottuna. Nummelan Marikin löysi tiensä Pihkaloille tyttöjen kanssa. Oli oikein mukava nähdä heitäkin taas! :)
Siitä sitten käväistiin vielä koululla moikkaamassa Danielia, joka sinne sitten jätettiin kielikoulun hullun työmäärän ääreen. Seuraavana oli edessä Nummeloiden asunnon tsekkaaminen, joka on suht lähellä kanssa. Mukava kämppä heillä siellä, talossa mielenkiintoisia ratkaisuja.. :D
Siitä sitten vihdoin omaan rauhaan ja kauppaan käymään. Kauheasti en mukaan mitään ottanut, aamupalan kun sain. Paahtoleipää ja Bulgaria jogurttia tuli mukaan, muita ilman pärjää vielä hetken. Täydestä tilasta huolimatta, himoitsen tuota paahtoleipä pakettia tuossa vieressä.. Pitää yrittää jaksaa aamuun asti.
Huomenna sitten edessä hieman virallisia käyntejä, täytyy rekisteröinnit tehdä yms, joten toivottakaa tsemppiä siellä kovilla tuoleilla istumiseen!
Väsymys on aivan uskomaton, päivällä silmät menivät omia menojaan kiinni, nyt kaiken tapahtuman jälkeen on vielä jonkin verran energiaa, mutta katsoo tunnin päästä, että kuinka silmät ristissä sitä hereillä yritetään pysyä.
Ai niin!
Säästä vielä sen verran, että asteita on 21, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Nice! Hieno welcome, niinkuin Sugimura jaksoi asiaa moneen kertaan muistuttaa :) Todellakin on olo tervetullut tänne. Kotona ollaan.
Marika kuittaa.
P.S. Kotiväelle paaaaaaljon terveisiä Sugimuralta!
lauantai 17. lokakuuta 2009
Lähtövalmisteluja
TJ 5. Aivan uskomattoman vähän, jos minulta kysytään. Juurihan sitä vielä mietittiin, että tuleeko lähdöstä yhtään mitään.
Olin tämän viikon Helsingissä Riinan ja Pekkiksen luona viettämässä muutamat viimeiset päivät ystävien kanssa. Eilen sitten kävin Japanin suurlähetystössä hankkimassa viisumin. Viisumihakemus oli yhtä sähläystä, ja olin yhdessä vaiheessa aivan varma, että kohta vartija tulee ja käskee olemaan hiljaa, tai heittää pihalle. Mitään sellaista ei onneksi kerennyt käymään. Nyt on sitten passissa hieno viisumi, ja ohjeet alien registrationin ja re-entry permissionien täyttämiseen Japanin päässä.
Alkaa lähtö jo jännittämään. Suurimmaksi osaksi positiiviset ajatukset reissusta, mutta on myös hetkiä, jolloin epäily ja jännitys ottaa vallan. Onneksi niistä pääsee yli nopeasti.
Lennot on siis 20.10. Helsinki-Vantaalta 9:10 KLM:n koneella Amsterdamin Schipholin kentälle. Siellä odotusta viitisen tuntia ja lähtö KLM:llä Osakan KIX:lle 15:40. Saapuminen KIX:lle on about 9:35. Toivottavasti KLM:n koneet on mukavia ja paikoilla on omat entertainment centerit..
Tässä vähän tunnelmia ennen reissun alkua. Kirjoittelen varmaan seuraavaksi jo Japanista, jollei jotain dramaattista kerkeä tässä ennen reissua käymään.. Mikä ei mitään uutta olisi sekään. Katsellaan.
-M
Olin tämän viikon Helsingissä Riinan ja Pekkiksen luona viettämässä muutamat viimeiset päivät ystävien kanssa. Eilen sitten kävin Japanin suurlähetystössä hankkimassa viisumin. Viisumihakemus oli yhtä sähläystä, ja olin yhdessä vaiheessa aivan varma, että kohta vartija tulee ja käskee olemaan hiljaa, tai heittää pihalle. Mitään sellaista ei onneksi kerennyt käymään. Nyt on sitten passissa hieno viisumi, ja ohjeet alien registrationin ja re-entry permissionien täyttämiseen Japanin päässä.
Alkaa lähtö jo jännittämään. Suurimmaksi osaksi positiiviset ajatukset reissusta, mutta on myös hetkiä, jolloin epäily ja jännitys ottaa vallan. Onneksi niistä pääsee yli nopeasti.
Lennot on siis 20.10. Helsinki-Vantaalta 9:10 KLM:n koneella Amsterdamin Schipholin kentälle. Siellä odotusta viitisen tuntia ja lähtö KLM:llä Osakan KIX:lle 15:40. Saapuminen KIX:lle on about 9:35. Toivottavasti KLM:n koneet on mukavia ja paikoilla on omat entertainment centerit..
Tässä vähän tunnelmia ennen reissun alkua. Kirjoittelen varmaan seuraavaksi jo Japanista, jollei jotain dramaattista kerkeä tässä ennen reissua käymään.. Mikä ei mitään uutta olisi sekään. Katsellaan.
-M
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)