Home Is Where the Heart Is

Home is where the heart is. Kotona ollaan.

Tällä hetkellä kodiksi siis muotoutuu/on muotoutunut pieni yhden hengen huone suuremmassa omakotitalossa. Talo on oikein mukava ja löytyy sieltä furot ja lämmittettävät WC-pytyt ja kaikkee hienoo. TV vaan puuttuu. Plus että keittiön kalusteet on aika kämäsiä, vaikka kämppä muuten onkin ihan priima kunnossa. Noh, ehkä sitä kuitenkin pärjää..?

Lennot menivät erinomaisen hyvin. HEL-AMS väli tuli nukuttua enemmän tai vähemmän. Viiden tunnin odotus Schipholin kentällä ei tuntunut missään, kun läppäriltä katseli Resident Evil trilogian. Aika sujui aika pelottavan nopeasti.

Lento Osakaan lähti ajallaan, ja kaikki meni hyvin. Alkuun otti vähän päähän ja pelotti, kun viereen tuli istumaan nuori äiti 13kk vauvansa kanssa, mutta siinä se aika meni hänen kanssaan jutustellessa ja lapsen kanssa leikkiessä. Oli lapsi hiljaakin, kun päätin ottaa vaivaiset 4h torkut. Sanomattakin selvää, että tuokin lento meni aivan hujauksessa. Leffoja en kauheasti siellä katsellut, Ghost of Past Girlfriends (tai joku muu vastaava) tuli katsottua kyllä, ja hyvä vaan, ettei sitä tullut koskaan lainattua. Oli vähän tylsä. Night at the Museum II:kin sieltä tuli, mutta kerkesin katsomaan vain viimeiset 15min kun heräsin vasta siinä vaiheessa. Tuskin missasin mitään suurta ja ihmeellistä.

Ruoat oli KLM:n lennolla harvinaisen hyvät, "yölläkin" sai Cup Noodlen, jos oli hereillä ja halusi. Ei sitä yleensä yöllä mitään syötävää saa. Että siitä plussat KLM:lle! Tosin pettymys oli, ettei tavallisessa economy luokassa ollutkaan omia entertainment centereitä, mutta selvisinpä ilmankin. Otin taas kerran lennoille kaaaaaauhean kasan tekemistä, ja loppujen lopuksi en tehnyt yhdelläkään mitään. iPodit pysyi laukussa, kuten kaikki sudokut ja vastaavat, kirjat ja lehdet.. Noh, ehkä sitä joku kerta oppii olla ottamatta niin hirveästi mukaan..

Saavuttiin Osakan kentällä 30min aikaisessa, ja sehän ei meikäläistä haitannut ollenkaan. Oli muutenkin mukavan aikainen aamu, ettei immigrationissa ollut pätkän vertaa jonoa, että ehkä 10min meni siinäkin. Laukunkin sain heti, kun sinne menin odottelemaan, että ei olisi voinut paremmin mennä. Sugimura-san olikin sitten vastassa kentällä eikä aikaakaan niin oltiin jo autolla. Siellä olikin yllätys! Sugimura-sanilla on koira, joka oli mukana ja olihan se ihana saada niinkin hieno vastaanotto söpöltä koiralta. :)

Kentältä lähdettiin kohti Kobea, ja koko matkan siinä sitten pälättelinkin ummet lammet kaikkea, mitä Sugimura-sania ei pakosti edes kiinnostanut.. Hyvin se ainakin oli keskustelussa mukana :D Käytiin sitten syömässä, tai no, minä kävin syömässä, kun kohteliaisuuttani menin sanomaan, että jotain voisin syödä. Sugimuralla ei kuitenkaan ollut nälkä, joten yksin päädyin syömään. Tonkatsua, riisiä ja miso-shirua. Yummy! Olin tosin aivan täynnä lennosta, että oli ahtamista..

Siinä sitten ajeltiin hetki ympäriinsä, käytettiin koiraa vähän lenkillä, kun koululle ei voinut vielä mennä. Oli mukava kyllä, pakko myöntää, nähdä vain tulevaa asuinaluetta ja ajella ympäriinsä. Silloin tuntui uskomattomalta, että täällä ollaan, vaikea käsittää asioita. Edelleen vaikea käsittää. Ulos kun menee, ja näkee japanilaisia ja japanin rekkareita autoissa yms, muistaa aina, että ai niin, täällähän sitä ollaan!

Koululla esittäydyin sitten ympäriinsä ja näin myös muut asuntolan opiskelijat. Vaikuttivat oikein mukavilta, että kyllä tässä seuraavan vuoden aikana tulee tutustumaan heihin, that's for sure! :) Koululla oli kuitenkin ruoka, ja valmiiksi kun olin täynnä, niin voin sanoa, että teki tiukkaa. En kuitenkaan kehdannut jättää, vaikka hitaasti ne alas menikin. Edelleen, 5h myöhemmin on aivan täysi olo, eikä mieli oikein tee hirveästi ruokaa. Olin ruoan jälkeen hetken pistämässä kamoja kasaan huoneessa, ja yritin olla nukkumatta.. Kyllä sitä silti sängylle rojahti ja nukahti. Onneksi heräsin sitten "BING" ja kiirehdin ylös 30min torkkujen jälkeen. Sen jälkeen kävin kahvilla Pihkaloilla, jotka siis asuvat aivan vieressä, ja siellä "piti" syödä keksiä ja kakkua, joten.. Noh, räjähtämispisteessä oltiin, lievästi sanottuna. Nummelan Marikin löysi tiensä Pihkaloille tyttöjen kanssa. Oli oikein mukava nähdä heitäkin taas! :)

Siitä sitten käväistiin vielä koululla moikkaamassa Danielia, joka sinne sitten jätettiin kielikoulun hullun työmäärän ääreen. Seuraavana oli edessä Nummeloiden asunnon tsekkaaminen, joka on suht lähellä kanssa. Mukava kämppä heillä siellä, talossa mielenkiintoisia ratkaisuja.. :D

Siitä sitten vihdoin omaan rauhaan ja kauppaan käymään. Kauheasti en mukaan mitään ottanut, aamupalan kun sain. Paahtoleipää ja Bulgaria jogurttia tuli mukaan, muita ilman pärjää vielä hetken. Täydestä tilasta huolimatta, himoitsen tuota paahtoleipä pakettia tuossa vieressä.. Pitää yrittää jaksaa aamuun asti.

Huomenna sitten edessä hieman virallisia käyntejä, täytyy rekisteröinnit tehdä yms, joten toivottakaa tsemppiä siellä kovilla tuoleilla istumiseen!

Väsymys on aivan uskomaton, päivällä silmät menivät omia menojaan kiinni, nyt kaiken tapahtuman jälkeen on vielä jonkin verran energiaa, mutta katsoo tunnin päästä, että kuinka silmät ristissä sitä hereillä yritetään pysyä.

Ai niin!

Säästä vielä sen verran, että asteita on 21, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Nice! Hieno welcome, niinkuin Sugimura jaksoi asiaa moneen kertaan muistuttaa :) Todellakin on olo tervetullut tänne. Kotona ollaan.

Marika kuittaa.

P.S. Kotiväelle paaaaaaljon terveisiä Sugimuralta!