Hiruzen.

Eli Hiruzenin reissusta. Lähdettiin sunnuntaina kahden aikoihin täältä ajelemaan Pihkaloiden kanssa ja matka taittui oikein mukavasti ja rattoisasti. Tuli myös taas kerran todistettua kuinka Jorman huumorintaju on erittäin sarkastinen ja näsäviisas. Tässä nopea esimerkki: Olemme ajelemassa vuorten ympäröimällä moottoritiellä. Lea, Jorman vaimo, sanoo, että jaha, ollaan sitten vuorten keskellä. Jorma siihen sitten kylmän viileästi, että eeei, kyllä me kuule nyt olemme laaksossa. Vuoret on ympärillä, emme me niiden keskellä. Hetki meni siinä tajuta, että täh. Mutta pakko myöntää, että tuli vähän isä mieleen Jorman vitseistä. Sori vaan paps! :D Samanlaisia papparaisvitsejä lähti sieltä ;)

Yhden pienen pysähdyksen kanssa reissuun meni aika lailla tasan kolme tuntia. En osaa edes kuvailla sitä tunnetta, kun näki niitä tuttuja maisemia reissun varrelta, ja Akashin sillankin! Nostalgiaa..

Hiruzeniin saavuttaessa, oli lämpötila tippunut huomattavasti Koben verrattuna. Kobessa oli noin 21 ja Hiruzenissa 15. Oli kylmä, voin sen verran kertoa. Ymmärrettävää, kun miettii, että olimme 500m korkeudessa. Ja rauhallista oli Koben verrattuna. Autoja ei melkein ollenkaan ja joka puolella vihreitä vuoria.

Hiruzeniin saavuttiin aika lailla samaan aikaan kuin muutkin. Sain myös kännykän käsiini, josta siis jo aiemmin purin jo tunteitani.. Ei siitä sen enempää. Kauhea pettymys siellä tosin oli, kun tajusin, ettemme majoitukaan tutussa päärakennuksessa. Siellä on siihen tien toisella puolella olevaan navettaan tehty hienot kokous- ja majoitustilat, joten siellä sitten hienoissa, uusissa hienoissa huoneissa majoituttiin. Kylmä siellä oli sinne mennessä ja kaasulämmittimet meni heti päälle. Sisällä oli 14 astetta sinne mennessä. Onneksi huoneet lämpenivät nopeasti. Alla kuva uusista tiloista. Ja ei, pointtina ei ole ne autot. Kai te myös huomaatte pyöreperäisyydet? Aika noloo..





















Ruoat sentään olivat vielä päärakennuksessa tuttuun tapaan. Hyvää ruokaa oli!

Ensimmäinen ilta meni rauhallisesti ilman sen suurempaa ohjelmaa. Katselimme vanhoja valokuvia matkan varrelta, löytyi sieltä kuvia myös tämän tytön perheestä. Vanhemmista varsinkin! Oli hauska katsella kuvia vanhemmista vuodelta -82 tai vastaavia. :)

Seuraavana aamuna aamupalan jälkeen muut työntekijät menivät pitämään omia kokouksiaan klo 9 - 12 ja meikäläinen sitten jäi hoitamaan lapsia. Siellä oli kuusi lasta, iät 2 - 9. Voin sanoa, että aika joukko oli. Aika tuntui matelevan ja pienin ikävöi äitiä kun vanhin valitti tylsyyttä. Siinä vaiheessa oli 'shoot me now' fiilis ja ase olisi otettu innolla vastaan.. Siitä sitten onneksi joten kuten ilman sen suurempia haavereita selvittiin ja alkoi sitten pitkähkö vapaa-aika, 12 - 17.30. Lähdimme sitten Nummeloiden, Kallioisten ja Ullan kanssa käymään suht lähellä olevassa souvenir kaupassa. Kävelimme sinne samalla, kun ulkona vähän tihutti vettä. Oli mukava kuulla Jukalta mitä Sumotoon kuuluu ja mitä siellä on muuttunut ja mitä ei.

Kävely matkan varrelta sai hienoja kuvia, vaikka vuorten huiput olivatkin pilvessä. Ja aivan upeat ruskat olivat siellä alkamassa/meneillään. Löydettiin myös muutama koivu eräästä puistosta! Taitaa Hiruzenin ilmasto olla sille parempaa, kuin Jasukon koskaan oli. :D















































































Tuon reissun jälkeen lähdimme sitten pikkuporukalla Onseniin (paikallinen kylpylä). Lähin ja ihanin pikku onsen ei ollut maanantaina auki, joten menimme sitten jonnekin hotelliin. Oli vähän pettymys, kun ei siellä ollut kuin yksi allas, ja sekin oli sisällä. Eipä sitä hirveän kauaa siellä sitten jaksanut olla. Ihanaa se silti oli olla siellä kuumassa vedessä ja nauttia ja rentoutua.

Sen jälkeen takaisin ruoalle Hiruzeniin ja samantyyppinen iltaohjelma kuin edellisenäkin iltana, eli pientä ohjelmaa, tällä kertaa Kivirantojen perheeltä. Muutama sketsi ja leikki ja sitten iltapala. Siinä vaiheessa alkoi meikäläistä ramaseen niin ilkeästi, että sanoin hyvät yöt ja menin nukkumaan. Nukahdin muutaman minuutin ennen yhdeksää ja nukuin mukavasti melkein kahdeksaan, kun Ulla herätti. Ei ollut herätyskello herättänyt, kun akku oli loppunut. Noh, aamupalalle kerkesin kuitenkin.

Aamu oli taas samanlainen kuin ennenkin, eli lasten hoitoa. Tällä kertaa nuorin ei ollut mukana, eli ikähaarukka 5 - 9, joten tällä porukalla meni huomattavasti paremmin. Mentiin sitten ulos pelailemaan jalkapalloa ja hippaa ja sählyä ja mitä kaikkea muuta. Meni aivan eri lailla kuin maanantaina ja oli ihan ilo leikkiä niitten kanssa siellä. Muutamasta lapsesta olin oikein positiivisesti yllättynyt, kuinka fiksuja ja reiluja he olivat nuorempia kohtaan. Aika meni nopeasti ja pian kello olikin jo 12 ja lounas koitti. Lounaan jälkeen oli pakkausta ja ehtoollinen sekä sen jälkeen kotimatka. Alla muutama kuva Hiruzenista.



Kotimatka tuntui pidemmältä kuin menomatka, mutta emme menneet koko matkaa moottoritietä, vaan noin 30km ennen Akashia alettiin mennä pikkuteitä. Oli oikein ihanaa katsella taas maisemia, joita ei aina niin hyvin moottoriteiltä näe.

Reissu oli väsyttävä, mutta silti mukava. Ihmisiä oli ihana nähdä ja uusin tutustua. Ja tänään on selkeästi parempi päivä, jaksaa taas positiivisesti ajatella. :) Saatan myöhemmin vielä tästä päivästä kirjoitella, vaikka ei hirveästi mitään tapahtunutkaan. Ehkä kuvia ruoista? ;)

-M