Long Time, No See.

Wow, melkein kuukausi menny viime päivityksestä! Oon aika ylpeä saavutuksesta.

Kuten arvata saattaa, kuukaudessa on kerennyt tapahtumaan aivan älyttömästi, mutta silti ei mitään erikoisempaa.

Kävin marraskuun viimeisenä viikonloppun Sumotossa, jossa siis viimeksi Japanissa ollessa asuskelin. Olin hauska käppäillä siellä ja nähdä kaikkia tuttuja paikkoja ja kuinka asiat eivät olleet oikeastaan ollenkaan muuttuneet. Oli kauhean ristiriitainen fiilis, kun oli periaatteessa "kotona", mutta siellä asui ihan väärät ihmiset ja autokin oli parkkipaikalla väärä. Mutta kiva viikonloppu kaikin puolin, näin paljon tuttuja ja tekemistä riitti kyllä vaikka muille jakaa.

Sieltä sitten lähtiessä sain perhetutulta kyydin takaisin Kobeen. Naureskelin siinä, että siinä on mulle vara-isä tälle Japanin jaksolle. Huolehti oikein urakalla sikainfluenssan takia, kyseli onko riittänyt rahat ja vei kauppaan ruokaostoksille ja vielä syömäänkin sen jälkeen. Ihana tietää, että on ihmisiä jotka välittää täällä.

Muuten ei mitään erikoista olekaan sitten tapahtunut. Uusiin ihmisiin olen paljon tutustunut ja saatan jopa uskaltaa sanoa, että kavereitakin täällä on tullut hankittua. Että ei paha saldo ollenkaan.

Englannin opettamisesta olen nauttinut suunnattomasti. Ja siis nimenomaan aikuisten opettamisesta. Hirveästi on asiaa, jota haluaisi opettaa ja aikaa erittäin rajallisesti ja voin sanoa, että melkeinpä aina sitä menee vähän yliaikaa, vaikka kuinka yrittää rajata asioita, joita opettaa.

Monelle olenkin puhunut fiiliksistä, kun on takaisin Japanissa. Ihana olla täällä, mutta silti omalla tavallaan kauhean vaikeaa. Pienenä ei asioihin niinkään kiinnittänyt huomiota, mutta nyt alkaa huomaamaan, kuinka erilainen sitä täällä onkaan, eikä voi koskaan japanilaiseksi tulla, ja kaikki se vain ja ainoastaan sen takia, että on eri näkönen. Suomessa ei sitten taas asiat ole mukavasti, koska ei sydän ole ollenkaan suomalainen. Itsenäisyyspäivä tuli ja meni, ja olisin sen unohtanut täysin, ellen olisi kuullut suomikoulussa, että se on tulossa. Tuntuu, että kotia ei oikein ole missään. Ehkä sitä kuitenkin senkin joskus löytää. Jenkkeihin kaipaan aivan älyttömästi, ja harkitsen keväällä siellä käymistä. Tosin vaihtoehtoina on monta paikkaa, joten saa nähdä..

Muuten täällä alkaa olemaan kiirettä, kun Joulu lähestyy pikavauhtia. Kirkossa on aina kiireisintä tähän aikaan vuodesta ja näin vapaaehtoisenakin on jo hirveästi lisä hommaa. Kyllä sitten kaiken tämän jälkeen, kun pääsee hetken hengähdykselle, niin tulee tuntumaan hyvältä.

Ikävä on perhettä ja ystäviä, mutta ei täällä ollenkaan paha ole olla. Jos vain saisi rakkaat tänne, niin sitten olisi asiat huomattavasti paremmin.

Huomenna on suunnitelmissa Chihiron kanssa mennä Sannomiyaan vähän shoppailemaan ja KBFn nuorten iltaan pikkujouluihin. Sen jälkeen varmaankin mennään Kobe Luminarieen. Googlettakaa ihmeessä, jollette tiedä mikä se on. Toivottavasti on näkemisen arvoinen. :)

Tänään on suuri Joulujuhla, jonne ollaan sitten isolla porukalla menossa. Saa nähdä millainen se sitten on. Torstaina piti mennä käymään vankilassa jollain porukalla, mutta se ei oikein onnistunut, joten mentiin sitten jakelemaan lehtisiä HAT-Koben kerrostalojen postilaatikoihin. Yay.. Not.

Nyt ei tule muuta mieleen, mutta jos tulee, niin kirjottelen taas. Toivottavasti ei taas mene kuukautta..

Ai niin! Sen verran vielä, että 15. päivä on kielikoulun tasotesti. Toivotaan, että ryhmiin vielä mahtuu mukaan, olisi mahtavaa päästä opiskelemaan. :) Vaikkakin vain muutamaksi illaksi viikossa, mutta silti.. :)