Hiruzen.

Eli Hiruzenin reissusta. Lähdettiin sunnuntaina kahden aikoihin täältä ajelemaan Pihkaloiden kanssa ja matka taittui oikein mukavasti ja rattoisasti. Tuli myös taas kerran todistettua kuinka Jorman huumorintaju on erittäin sarkastinen ja näsäviisas. Tässä nopea esimerkki: Olemme ajelemassa vuorten ympäröimällä moottoritiellä. Lea, Jorman vaimo, sanoo, että jaha, ollaan sitten vuorten keskellä. Jorma siihen sitten kylmän viileästi, että eeei, kyllä me kuule nyt olemme laaksossa. Vuoret on ympärillä, emme me niiden keskellä. Hetki meni siinä tajuta, että täh. Mutta pakko myöntää, että tuli vähän isä mieleen Jorman vitseistä. Sori vaan paps! :D Samanlaisia papparaisvitsejä lähti sieltä ;)

Yhden pienen pysähdyksen kanssa reissuun meni aika lailla tasan kolme tuntia. En osaa edes kuvailla sitä tunnetta, kun näki niitä tuttuja maisemia reissun varrelta, ja Akashin sillankin! Nostalgiaa..

Hiruzeniin saavuttaessa, oli lämpötila tippunut huomattavasti Koben verrattuna. Kobessa oli noin 21 ja Hiruzenissa 15. Oli kylmä, voin sen verran kertoa. Ymmärrettävää, kun miettii, että olimme 500m korkeudessa. Ja rauhallista oli Koben verrattuna. Autoja ei melkein ollenkaan ja joka puolella vihreitä vuoria.

Hiruzeniin saavuttiin aika lailla samaan aikaan kuin muutkin. Sain myös kännykän käsiini, josta siis jo aiemmin purin jo tunteitani.. Ei siitä sen enempää. Kauhea pettymys siellä tosin oli, kun tajusin, ettemme majoitukaan tutussa päärakennuksessa. Siellä on siihen tien toisella puolella olevaan navettaan tehty hienot kokous- ja majoitustilat, joten siellä sitten hienoissa, uusissa hienoissa huoneissa majoituttiin. Kylmä siellä oli sinne mennessä ja kaasulämmittimet meni heti päälle. Sisällä oli 14 astetta sinne mennessä. Onneksi huoneet lämpenivät nopeasti. Alla kuva uusista tiloista. Ja ei, pointtina ei ole ne autot. Kai te myös huomaatte pyöreperäisyydet? Aika noloo..





















Ruoat sentään olivat vielä päärakennuksessa tuttuun tapaan. Hyvää ruokaa oli!

Ensimmäinen ilta meni rauhallisesti ilman sen suurempaa ohjelmaa. Katselimme vanhoja valokuvia matkan varrelta, löytyi sieltä kuvia myös tämän tytön perheestä. Vanhemmista varsinkin! Oli hauska katsella kuvia vanhemmista vuodelta -82 tai vastaavia. :)

Seuraavana aamuna aamupalan jälkeen muut työntekijät menivät pitämään omia kokouksiaan klo 9 - 12 ja meikäläinen sitten jäi hoitamaan lapsia. Siellä oli kuusi lasta, iät 2 - 9. Voin sanoa, että aika joukko oli. Aika tuntui matelevan ja pienin ikävöi äitiä kun vanhin valitti tylsyyttä. Siinä vaiheessa oli 'shoot me now' fiilis ja ase olisi otettu innolla vastaan.. Siitä sitten onneksi joten kuten ilman sen suurempia haavereita selvittiin ja alkoi sitten pitkähkö vapaa-aika, 12 - 17.30. Lähdimme sitten Nummeloiden, Kallioisten ja Ullan kanssa käymään suht lähellä olevassa souvenir kaupassa. Kävelimme sinne samalla, kun ulkona vähän tihutti vettä. Oli mukava kuulla Jukalta mitä Sumotoon kuuluu ja mitä siellä on muuttunut ja mitä ei.

Kävely matkan varrelta sai hienoja kuvia, vaikka vuorten huiput olivatkin pilvessä. Ja aivan upeat ruskat olivat siellä alkamassa/meneillään. Löydettiin myös muutama koivu eräästä puistosta! Taitaa Hiruzenin ilmasto olla sille parempaa, kuin Jasukon koskaan oli. :D















































































Tuon reissun jälkeen lähdimme sitten pikkuporukalla Onseniin (paikallinen kylpylä). Lähin ja ihanin pikku onsen ei ollut maanantaina auki, joten menimme sitten jonnekin hotelliin. Oli vähän pettymys, kun ei siellä ollut kuin yksi allas, ja sekin oli sisällä. Eipä sitä hirveän kauaa siellä sitten jaksanut olla. Ihanaa se silti oli olla siellä kuumassa vedessä ja nauttia ja rentoutua.

Sen jälkeen takaisin ruoalle Hiruzeniin ja samantyyppinen iltaohjelma kuin edellisenäkin iltana, eli pientä ohjelmaa, tällä kertaa Kivirantojen perheeltä. Muutama sketsi ja leikki ja sitten iltapala. Siinä vaiheessa alkoi meikäläistä ramaseen niin ilkeästi, että sanoin hyvät yöt ja menin nukkumaan. Nukahdin muutaman minuutin ennen yhdeksää ja nukuin mukavasti melkein kahdeksaan, kun Ulla herätti. Ei ollut herätyskello herättänyt, kun akku oli loppunut. Noh, aamupalalle kerkesin kuitenkin.

Aamu oli taas samanlainen kuin ennenkin, eli lasten hoitoa. Tällä kertaa nuorin ei ollut mukana, eli ikähaarukka 5 - 9, joten tällä porukalla meni huomattavasti paremmin. Mentiin sitten ulos pelailemaan jalkapalloa ja hippaa ja sählyä ja mitä kaikkea muuta. Meni aivan eri lailla kuin maanantaina ja oli ihan ilo leikkiä niitten kanssa siellä. Muutamasta lapsesta olin oikein positiivisesti yllättynyt, kuinka fiksuja ja reiluja he olivat nuorempia kohtaan. Aika meni nopeasti ja pian kello olikin jo 12 ja lounas koitti. Lounaan jälkeen oli pakkausta ja ehtoollinen sekä sen jälkeen kotimatka. Alla muutama kuva Hiruzenista.



Kotimatka tuntui pidemmältä kuin menomatka, mutta emme menneet koko matkaa moottoritietä, vaan noin 30km ennen Akashia alettiin mennä pikkuteitä. Oli oikein ihanaa katsella taas maisemia, joita ei aina niin hyvin moottoriteiltä näe.

Reissu oli väsyttävä, mutta silti mukava. Ihmisiä oli ihana nähdä ja uusin tutustua. Ja tänään on selkeästi parempi päivä, jaksaa taas positiivisesti ajatella. :) Saatan myöhemmin vielä tästä päivästä kirjoitella, vaikka ei hirveästi mitään tapahtunutkaan. Ehkä kuvia ruoista? ;)

-M

Tunteita ja tuoksuja.

Huh huh. Olis niiiiiiiiiin hirveästi kirjoitettavaa, ettei tosikaan. Ajattelin tosin nyt tällä kertaa vaan kirjoittaa vähän ajatuksia, joita on nyt päällimmäisenä mielessä ja vaikkapa huomenissa sitten kirjoitella Hiruzenin reissusta tarkemmin. Muutama kuvakin löytyy reissusta sitten :)

Viimeinen viikko on ollut yhtä vuoristorataa. Aivan täyttä vuoristorataa. Välillä on niin ihana fiilis olla Japanissa ja välillä taas kaipaa kotiin. Ja nyt huom huom huom! Kotiin, ei Suomeen. Kaipaa sitä tuttua ja turvallista omaa kotia. Tänä iltana jotenkin iski, tai siis nyt, oikein kunnolla sellanen omanlainen ikävä. Ei ehkä sellainen, että olisi pakko päästä pois täältä, ei ei, vaan enemmän sellanen turvallisuuden tunteen kaipuu. Yksinäistäkin täällä tavallaan on.

Japanissa on aivan ihana olla, ja koko ajan mietin, että Suomeen en halua takaisin, en missään nimessä. Kauhean väsynyt olen ollut, nukkunut 9-11 tuntia yössä ja sekään ei tunnu olevan tarpeeksi, aina herään herätyskelloon. Mutta ehkä se tästä tasottuu, kun huomenna alkaa sitten se rutiini eikä ole niin hirveästi vapaa aikaa.

Jännittää töiden alkaminen kauheasti, mutta ehkä sitä siitä.

Pienet asiat sitten on myös ärsyttänyt täällä. Pinnalliset asiat. Sain kännykän sunnuntaina. Kännykkä joka on edellisillä KV-linjalaisilla ollut minua ennen. Se on niin kauhea ja ruma ja ärsyttävä, että tekisi vain mieli heittää se laatikkoon eikä katsoa sitä vuoteen kertaakaan. Ei sellaista kehtaa käyttää. Piste. Toivottavasti ei ihmiset hirveästi siihen soita, ettei tarvitse junassa tai bussissa sitä ottaa laukusta ulos. Tiedän, että tämä on tyhmä asia, mutta kun tunteet on pinnassa, niin vähemmästäkin ärsyttää.

TV asia on hoidettu. Ei vain minun mielikseni. Asuntolassa on periaate, että tänne ei TVtä tuoda. Piste. Se on sitten siinä. Pettymys on valtava. Ihan älytön. Mutta aikuisia sitä ollaan ja siitäkin selvitään.

Ihmiset täällä ovat omalla tavallaan erilaisia kuin muistelin. En nyt siis puhu japanilaisista vaan muista suomalaisista työntekijöistä. Tuttua ja turvallista ei heidän seurassaan ole. Ainakaan vielä. Eikä varsinkaan heidän kanssaan, jotka tuossa ovat minussa enimmäkseen vastuussa. Mutta siitäkin selvitään. Taitaa tuosta tulla reissun motto. "Siitäkin selvitään. Kaikesta selvitään." Tällä hetkellä vaan ei jaksaisi aina selvitä. Eipä sille toisaalta voi mitään.

Positiivisena tähän loppuun on pakko pistää syksy. En ole koskaan pahemmin syksystä välittänyt, mutta nyt muistan Japanin syksyn. Se on aivan ihana. Varsinkin 'maalla'. Se kuinka riisipelloilla olkia poltetaan ja se tuoksu, joka siitä lähtee. Sanoinkuvailemattoman mahtavaa. Kaupungissa sitä ei valitettavasti koe. Sumotossa sitten. Pitäisi varmaan tuohon vuorelle lähteä lenkkeilemään, josko siellä saisi sellaista 'omaa aikaa' ja rauhottua vähän.

Huomenna sitten Hiruzenin reissusta, joka toivottavasti tuo vähän positiivisempaa kuvaa tästä kaikesta. Reissu meni upeasti ja upea ruska siellä oli jo alkamassa.

Mutta, huomiseen!

-M

P.S. Pakko myöntää, vähän on sellainen "mommyyyy"-fiilis.. :D

Hiruzen!

En jaksa pahemmin kirjotella viimesestä parista päivästä. Mitään uutta ei ole tapahtunut, olen aika lailla vain oleskellut kämpillä ja nukkunut vähän väsymystä pois, kun ei millään meinaa antaa periksi. Olen myös syönyt kaikkea kivaa ja hirveesti on kaupassa vielä jäljellä ruokia mitä todellakin pitää ostaa. Eilen nautin yukimidaifukusta ja nam nam, että oli hyvää. My personal heaven here, I can tell you that.

Huomenna lähdetään sitten puolenpäivän aikoihin Hiruzeniin retriittiin, joten minusta ei tule kuulumaan mitään ennen keskiviikkoa. Eli pärjäilkäähän! Kuvia sitten varmaankin tulee reissusta, on sen verran hienoa aluetta se Hiruzenkin ;)

-M

Virallinen alieni

Täältä kirjoittelee tällä kertaa virallinen alieni. Tai no. Kuukauden päästä se vasta virallista on, mutta alien registration tuli tänään anyway tehtyä ja kortti pitäisi kuukauden päästä sitten olla valmis. Onneksi Jorma on täällä, en olisi ikinä saanut itse lähteä hoitamaan tuollaista asiaa heti toisena päivänä.

Viime yö meni vähän ikävästi. Menin nukkumaan vähän ennen puoli yhdeksän (*gasp*!) ja nukahdin aivan saman tien. Heräsin sitten kolmelta, aivan virkeänä ja ei nukuttanut sitten pätkän vertaa. Menin koneelle, kun muutakaan en keksinyt ja olin erittäin pettynyt, kun kukaan ei ollutkaan mesessä! Se oli vielä teillekin ihan ihmisten aikaa siellä Suomessa, ja silti ihan tyhjää näytti! I'm disappointed, you know! Sain kuitenkin unta sitten joskus viiden aikoihin ja nukuinkin herätykseen (klo10) asti aivan mahtavasti. Vaikka täällä joku hullu alkoikin imuroimaan kahdeksalta aamulla..

10.40 lähdimmekin sitten Jorman kanssa rekisteröimään meikäläistä Japanin kirjoille. Se meni todella nopeasti, virastossa ei tarvinnut olla kuin vajaa puoli tuntia, sekin varmaan vähän liioiteltu aika, ja seuraavaksi suuntasimme HAT-Koben kielikoululle. Se on joku ilmainen ohjelma Koben maanjäristys museon aivan vieressä, joten se on mahtavalla paikalla, plus tosiaan, että siellä on opiskelu ilmaista. Seuraavat kurssit alkavat vasta tammikuussa, joten sinne asti täytyy odotella, ja opiskella omatoimisesti. Kurssi tulee olemaan kaksi kertaa viikossa, joten se on oikein mukava sitten.

Sieltä sitten mentiin lounaalle koululle ja, äiti saa nyt olla ylpeä, kun söin ihan kaiken mitä eteen pistivät! Kaalit, etikkaiset kurkku-nuudeli mömmöt ja kaikki! Jopa pienet pekonin palat, joita mison seassa oli. Oli siinä tyttö ylpeänä, pakko myöntää.

Sen jälkeen sitten huoneeseen ja menin sitten ottamaan päikkärit. Maybe not the best idea but who cares? Nukuin jonkun tunnin verran, ja heräsin taas kelloon. Nukahdin tosin uudestaan, kännykkä käteen ja kaikki..

Neljältä sitten alkoi yhden kämppikseni englannin opetus, ja menin sitä seuraamaan, kun Jorma vähän ajatteli, että voisin ruveta häntä sitten opettamaan. Se oli ihan hauskaa, ja kaikki meni hyvin. Pääsin jopa kertomaan Jormalle jotain, mitä hän ei tiennyt!! Että in your face! Hah!
Vaikeuksia opetuksen kanssa tulee olemaan japanin kielen termit, esim kaikki substantiivit ja adjektiivit ja adverbit yms yms.

Käväisin sitten kaupassa ostamassa kaikkea hyvää, nyt löytyykin laukusta vähän turhan paljon makeita.. Mutta fruit jellyt olivat sellaisia, että niitä ei kauppaan voinut jättää. Aivan liian hyviä<3 Sama myös dangojen kanssa. Onnistuin myös sekoileen kaupassa, surprise surprise, ja maksettuani, olin unohtanut pistää rahapussin kolikko-osion kiinni ja kaikki sitten olikin lattialla. Nolo. Mutta kyllä siinä kaikki ympärillä olleet auttoivat, hyvä japanilaiset! :)

Siitä sitten seitsemältä Pihkaloiden mukana HAT-Kobeen johonkin piiriin, ja siellä sitten tulikin vietettyä loppuilta. Nyt alkaa kello pian näyttämään kymmentä illalla, ja ei väsytä pätkän vertaa. Oli päikkärit selkeästi aika huono idea.. Ehkä se tästä.

Mutta huomiseen taas!

-M

One Word.

I'll give you one word, and one word only.


Ofuro.

<3

Home Is Where the Heart Is

Home is where the heart is. Kotona ollaan.

Tällä hetkellä kodiksi siis muotoutuu/on muotoutunut pieni yhden hengen huone suuremmassa omakotitalossa. Talo on oikein mukava ja löytyy sieltä furot ja lämmittettävät WC-pytyt ja kaikkee hienoo. TV vaan puuttuu. Plus että keittiön kalusteet on aika kämäsiä, vaikka kämppä muuten onkin ihan priima kunnossa. Noh, ehkä sitä kuitenkin pärjää..?

Lennot menivät erinomaisen hyvin. HEL-AMS väli tuli nukuttua enemmän tai vähemmän. Viiden tunnin odotus Schipholin kentällä ei tuntunut missään, kun läppäriltä katseli Resident Evil trilogian. Aika sujui aika pelottavan nopeasti.

Lento Osakaan lähti ajallaan, ja kaikki meni hyvin. Alkuun otti vähän päähän ja pelotti, kun viereen tuli istumaan nuori äiti 13kk vauvansa kanssa, mutta siinä se aika meni hänen kanssaan jutustellessa ja lapsen kanssa leikkiessä. Oli lapsi hiljaakin, kun päätin ottaa vaivaiset 4h torkut. Sanomattakin selvää, että tuokin lento meni aivan hujauksessa. Leffoja en kauheasti siellä katsellut, Ghost of Past Girlfriends (tai joku muu vastaava) tuli katsottua kyllä, ja hyvä vaan, ettei sitä tullut koskaan lainattua. Oli vähän tylsä. Night at the Museum II:kin sieltä tuli, mutta kerkesin katsomaan vain viimeiset 15min kun heräsin vasta siinä vaiheessa. Tuskin missasin mitään suurta ja ihmeellistä.

Ruoat oli KLM:n lennolla harvinaisen hyvät, "yölläkin" sai Cup Noodlen, jos oli hereillä ja halusi. Ei sitä yleensä yöllä mitään syötävää saa. Että siitä plussat KLM:lle! Tosin pettymys oli, ettei tavallisessa economy luokassa ollutkaan omia entertainment centereitä, mutta selvisinpä ilmankin. Otin taas kerran lennoille kaaaaaauhean kasan tekemistä, ja loppujen lopuksi en tehnyt yhdelläkään mitään. iPodit pysyi laukussa, kuten kaikki sudokut ja vastaavat, kirjat ja lehdet.. Noh, ehkä sitä joku kerta oppii olla ottamatta niin hirveästi mukaan..

Saavuttiin Osakan kentällä 30min aikaisessa, ja sehän ei meikäläistä haitannut ollenkaan. Oli muutenkin mukavan aikainen aamu, ettei immigrationissa ollut pätkän vertaa jonoa, että ehkä 10min meni siinäkin. Laukunkin sain heti, kun sinne menin odottelemaan, että ei olisi voinut paremmin mennä. Sugimura-san olikin sitten vastassa kentällä eikä aikaakaan niin oltiin jo autolla. Siellä olikin yllätys! Sugimura-sanilla on koira, joka oli mukana ja olihan se ihana saada niinkin hieno vastaanotto söpöltä koiralta. :)

Kentältä lähdettiin kohti Kobea, ja koko matkan siinä sitten pälättelinkin ummet lammet kaikkea, mitä Sugimura-sania ei pakosti edes kiinnostanut.. Hyvin se ainakin oli keskustelussa mukana :D Käytiin sitten syömässä, tai no, minä kävin syömässä, kun kohteliaisuuttani menin sanomaan, että jotain voisin syödä. Sugimuralla ei kuitenkaan ollut nälkä, joten yksin päädyin syömään. Tonkatsua, riisiä ja miso-shirua. Yummy! Olin tosin aivan täynnä lennosta, että oli ahtamista..

Siinä sitten ajeltiin hetki ympäriinsä, käytettiin koiraa vähän lenkillä, kun koululle ei voinut vielä mennä. Oli mukava kyllä, pakko myöntää, nähdä vain tulevaa asuinaluetta ja ajella ympäriinsä. Silloin tuntui uskomattomalta, että täällä ollaan, vaikea käsittää asioita. Edelleen vaikea käsittää. Ulos kun menee, ja näkee japanilaisia ja japanin rekkareita autoissa yms, muistaa aina, että ai niin, täällähän sitä ollaan!

Koululla esittäydyin sitten ympäriinsä ja näin myös muut asuntolan opiskelijat. Vaikuttivat oikein mukavilta, että kyllä tässä seuraavan vuoden aikana tulee tutustumaan heihin, that's for sure! :) Koululla oli kuitenkin ruoka, ja valmiiksi kun olin täynnä, niin voin sanoa, että teki tiukkaa. En kuitenkaan kehdannut jättää, vaikka hitaasti ne alas menikin. Edelleen, 5h myöhemmin on aivan täysi olo, eikä mieli oikein tee hirveästi ruokaa. Olin ruoan jälkeen hetken pistämässä kamoja kasaan huoneessa, ja yritin olla nukkumatta.. Kyllä sitä silti sängylle rojahti ja nukahti. Onneksi heräsin sitten "BING" ja kiirehdin ylös 30min torkkujen jälkeen. Sen jälkeen kävin kahvilla Pihkaloilla, jotka siis asuvat aivan vieressä, ja siellä "piti" syödä keksiä ja kakkua, joten.. Noh, räjähtämispisteessä oltiin, lievästi sanottuna. Nummelan Marikin löysi tiensä Pihkaloille tyttöjen kanssa. Oli oikein mukava nähdä heitäkin taas! :)

Siitä sitten käväistiin vielä koululla moikkaamassa Danielia, joka sinne sitten jätettiin kielikoulun hullun työmäärän ääreen. Seuraavana oli edessä Nummeloiden asunnon tsekkaaminen, joka on suht lähellä kanssa. Mukava kämppä heillä siellä, talossa mielenkiintoisia ratkaisuja.. :D

Siitä sitten vihdoin omaan rauhaan ja kauppaan käymään. Kauheasti en mukaan mitään ottanut, aamupalan kun sain. Paahtoleipää ja Bulgaria jogurttia tuli mukaan, muita ilman pärjää vielä hetken. Täydestä tilasta huolimatta, himoitsen tuota paahtoleipä pakettia tuossa vieressä.. Pitää yrittää jaksaa aamuun asti.

Huomenna sitten edessä hieman virallisia käyntejä, täytyy rekisteröinnit tehdä yms, joten toivottakaa tsemppiä siellä kovilla tuoleilla istumiseen!

Väsymys on aivan uskomaton, päivällä silmät menivät omia menojaan kiinni, nyt kaiken tapahtuman jälkeen on vielä jonkin verran energiaa, mutta katsoo tunnin päästä, että kuinka silmät ristissä sitä hereillä yritetään pysyä.

Ai niin!

Säästä vielä sen verran, että asteita on 21, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Nice! Hieno welcome, niinkuin Sugimura jaksoi asiaa moneen kertaan muistuttaa :) Todellakin on olo tervetullut tänne. Kotona ollaan.

Marika kuittaa.

P.S. Kotiväelle paaaaaaljon terveisiä Sugimuralta!

Lähtövalmisteluja

TJ 5. Aivan uskomattoman vähän, jos minulta kysytään. Juurihan sitä vielä mietittiin, että tuleeko lähdöstä yhtään mitään.

Olin tämän viikon Helsingissä Riinan ja Pekkiksen luona viettämässä muutamat viimeiset päivät ystävien kanssa. Eilen sitten kävin Japanin suurlähetystössä hankkimassa viisumin. Viisumihakemus oli yhtä sähläystä, ja olin yhdessä vaiheessa aivan varma, että kohta vartija tulee ja käskee olemaan hiljaa, tai heittää pihalle. Mitään sellaista ei onneksi kerennyt käymään. Nyt on sitten passissa hieno viisumi, ja ohjeet alien registrationin ja re-entry permissionien täyttämiseen Japanin päässä.

Alkaa lähtö jo jännittämään. Suurimmaksi osaksi positiiviset ajatukset reissusta, mutta on myös hetkiä, jolloin epäily ja jännitys ottaa vallan. Onneksi niistä pääsee yli nopeasti.

Lennot on siis 20.10. Helsinki-Vantaalta 9:10 KLM:n koneella Amsterdamin Schipholin kentälle. Siellä odotusta viitisen tuntia ja lähtö KLM:llä Osakan KIX:lle 15:40. Saapuminen KIX:lle on about 9:35. Toivottavasti KLM:n koneet on mukavia ja paikoilla on omat entertainment centerit..

Tässä vähän tunnelmia ennen reissun alkua. Kirjoittelen varmaan seuraavaksi jo Japanista, jollei jotain dramaattista kerkeä tässä ennen reissua käymään.. Mikä ei mitään uutta olisi sekään. Katsellaan.

-M